Käyttäjän Marita Jama lähettämä 10. toukokuu 2015 kello 15:53

Alkuun pari korjausta viime postauksiini: Sanoin että chileläinen Miten voin kyllin kiittää olisi ollut ainoa vierasmaalainen laulu Pihapuu-konsertissamme. No, olihan siellä myös ranskalainen Kuolleet lehdet ja niinikään chileläisen Gabriela Mistralin runoon sävelletty Tuutulaulu. Ja Maestran keväässä on belttauskurssin ja King’s Crownin illan lisäksi vielä myös Sibelius-laulujen kurssi. Se unohtui minulta koska en osallistu siihen.

Sitten huomispäivän ääniin eli Kukkumarallan ja Beatin konsertteihin:

Olipahan Kukkumarallan mimmeillä kunnioitettavan pitkä ja monipuolinen lista lauluja – ja kaikki vedettiin ulkoa tottakai. Tyttärillä on puhtaat äänet, se kuultiin soolo-osuuksissakin. Mutta turha arkuus pois! Kyllä teistä enemmän ääntä lähtee kun annatte tulla!

Beatin friidut selvästikin tykkäävät laulaa englanniksi, sillä mukana oli vain yksi suomenkielinen biisi. Sitten tämä GLEE-osasto. Siis mikä?? Netti kertoi että kyseessä on jenkkiläinen nuorten TV-musiikkidraamasarja. Näin sitä putoaa kärryiltä kun ei ole enää teinejä kotona…

Beat-poppoo ei volyymia pihtaillut vaan päästeli komeasti, mistä kiitokset. Mutta haloo mimmit – We are the world -laulussa lakanajulisteen ruttaaminen flyygelin alle ei tainnut olla ihan loppuun asti harkittu ele. Muistakaa, että kaikki mitä teette yleisön näkyvillä siitä hetkestä kun tulette lavalle siihen hetkeen kun poistutte on osa esitystä.

Kävin teatterissa ”hyvästelemässä” Sound of Music’in. On aina jännä nähdä miten esitys on kehittynyt alkuajoista kautensa lopulle. Kyllä tykkäsin edelleen. Esitys on säilynyt hyvin kuosissa, ja ne lauluthan ovat ihan hunajaa. Vaikken ole tämän genren varsinaista kohdeyleisöä, hyvin tehtynä musikaali maittaa minullekin.

Kommentoinut Marita Jama 16. toukokuu 2015 19:43

Anteeksi virheeni. Mutta samat terveiset Kukkumarallalle, ettei lavalla sopisi tehdä mitään harkitsematonta. Ymmärrän että likat hämmentyivät, kun eivät äkkiä tienneetkään mihin sen lakanan tyrkkäisivät… Olisi kannattanut varautua etukäteen! 🙂

Kommentoinut Jaana Turunen 11. toukokuu 2015 13:43

Sorry Marita, we are the World oli Kukkumarallan vanhempien laulajien esityksessä, ei Beatin.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 3. toukokuu 2015 kello 13:30

Nyt päästiin asiaan! Nimittäin venäläisiin lauluihin viimeisellä Maestran Kansanlaulu-teematunnilla. Löysin venäläisen lauluaarteiston Yleisradion vuosinani ja se nostatti niin vahvan tunnelatauksen, että tivasin vanhemmiltani olisiko suvussamme slaavilaista verenperintöä. Pettymyksekseni löytyi vain äidin puolelta Polak-niminen, Ruotsin vallan aikana Pohjanmaalle kulkeutunut, ilmeisesti puolalainen sotilas. Mutta ne laulut! Sydän alkoi taas sykkiä kiivaammin kun pääsin niitä laulamaan.  Tässä on jokin syvä, sielun pohjia sivelevä yhteys, jota ei siis verenperintökään selitä.

Olen näitä vähän venäjäksikin  laulanut kielen alkeita opetellessani. Maestra-tunnin säteilevin helmi oli Matushka eli Äitiseni, koskettavan kaunis laulu. Toin aikanaan Moskovasta levyn, jolla Neuvostoliiton Joan Baeziksi tituleerattu folk-laulaja Zhanna Bishevskaja esittää Matushkan sielukkaasti itseään kitaralla säestäen. YouTubesta löytyi Zhannan myöhempi, edelleen sielukas tulkinta: https://youtu.be/CP34xxHKDTM Kuuntele ja antaudu venäjänkielen pehmeän soinnin ja sävelten vietäväksi.

Kansanlaulut-blokki oli sisällöltään runsas – ehkä liiaksikin, sillä suppeampi valikoima olisi antanut aikaa tutkailla lähemmin eri maiden laulujen ominaispiirteitä. Nyt vain enimmäkseen laulettiin laulut läpi ja mentiin eteenpäin. Ehkä kannattaisi jatkossa keskittää koko periodi aina yhteen osa-alueeseen, kuten ”Pohjoismaat”, ”Itä-Eurooppa”, ”Lattarit”, ”Kaukomaat”…

Keskiviikkona vietettiin Maestran iloiset Kevätlaulajaiset perinteisesti Kaupungintalolla. Hyväsointisessa salissa on kevyt laulaa ja flyygeli säestyssoittimena on tietysti aivan toista kuin steinerkoulun ”saluunapiano”. Ja kyllä laulettiinkin niin että raikui! Tämän blogin pitämisestä kiitoksena sain käydä pokkaamassa Jaanalta paperikassillisen – ah! – tuoksuvia yrttejä. Mistä Jaana arvasikin että tykkään terästää yrteillä syömisiäni. 🙂

Vielä on kevään ohjelmasta jäljellä belttaus-kurssi ja Maestra on Stage. Ja tietenkin lasten ja nuorten kuorojen konsertit – niissä laulaa tulevaisuus, huomispäivän äänet.

Kommentoinut Marita Jama 10. toukokuu 2015 14:26

Kiitos Jaana palautteen palautteesta! Juu en minäkään 7 viikkoa pelkkää venäläistä (tai muutakaan kapeasti rajattua) haluaisi. Mut sillai et esim. venäläiset + muut slaavit + Balkan ois otsikolla ”Itä-Eurooppa”, sit vois olla ”Romaaninen kielialue” joka pitää sisällään monta maata ja musiikkityyliä, jne…

Syksyn teematuntiehdotuksistasi ostan välittömästi TANGON (argentiinalaisen ja saksalainen tunnusomaisimpina) ja KABAREELAULUT, ekoina tulee mieleen Brecht-Weill, Povel Ramel ja kantaaottavat Orvokkikabaree-laulut joissa Chydis oli säveltäjänä. Teatterilaulut on aina kiinnostavia!

Kommentoinut Jaana Turunen 5. toukokuu 2015 10:00

Kiitos Marita palautteesta! Kokeilin vähän toisenlaista lähestymistapaa ja toden totta, lauluja oli ehkä liikaa. On vaikea arvioida, mitä laulajat osaavat ennestään ja mitä eivät. Toisaalta 7 viikkoa pelkästään venäläisiä kansanlauluja olisi ehkä ollut sekin liikaa. Nyt jäi käymättä vielä monta hienoa aluetta, kuten Lähi-itä, Etelä-Amerikka, Afrikka jne. Osa lauluista menee toki muihinkin ohjelmistoihin.

Ensi syksyyn olen kaavaillut teematunneille (toivottavasti toteutuvat!) teemoiksi iskelmäpoppiä (1990-2000 -luvun suomalaista) ja argentiinalaisia tangoja (tai miksei tangoja väljällä määritteellä). Keväällä olisi taas klassisen musiikin vuoro ja minkä toisen? Olisiko ideoita/ toiveita? Kabareelauluja (Kurt Weill esim.), chansonia?

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 26. huhtikuu 2015 kello 23:02

”Kun Alpeilla päin ihminen näin riemuitsee, kaiku vastailee holdrioo”, lauloi meikälikka operetin kuorotyttönä muinoin Hämeenlinnan teatterissa. Jodlaamisesta, siis miten se tehdään, ei tosin ollut mitään havaintoa tuohon aikaan. Vaan nytpä on! Maestran ehkä kaikkien teematuntien riemukkain rupeama oli viime maanantaina, kun tapailimme jodlaamisen alkeita. Jodlattiin, naurettiin ja taas jodlattiin sydämen pohjasta. Hirmu hauskaa – mutta pelkäänpä etten kehtaa treenata sitä kotona. Se kun on niin äänekästä että kuuluu kilometrien päähän. Naapurit ehkä ei olisi yhtä riemuissaan…

VIMMAN harkoissa saimme kätösiimme uuden spirituaalin Deep River. Ja stemmojen kanssa ollaan taas kerran alkupisteessä. Aina tässä vaiheessa tielleni nousee este josta en pääse yli, ali enkä ohi. Ihmettelen ja ihailen alttokavereita, jotka parilta kuulemalta pystyvät vetämään uutta stemmaa. Onko niillä kaikilla tuo himoamani nuotinlukutaito?? No, nyt jo kokemuksesta tiedän että kyllä minäkin ne uusien stemmojen louhikot selvitän. Mutta aikansa se ottaa.

Tänään minulla oli kahden konsertin päivä. Ensin Kuvakukossa Musakukko-konsertti tähtinään kitaristi Pekka Tegelman ja Savon Pepe Willberg eli Petri Pettersson. Tykkäsin etenkin Tegelmanin osuudesta, hän tekee omintakeista musiikkia ja yllätti laulajanakin. Petri tietysti tykitti korkealta ja kovaa, myös iki-ihanan Nuoruus -hittinsä. Väkeä oli paljon sekä katsomossa että lavalla ja kaikilla hyvä meininki.

Se toinen konsertti oli Ancora-kamarikuoron ja Mikkelin Viihdelaulajien yhteisshow Raittiustalolla. Edelliset esittivät Monty Python-kipaleita ja jälkimmäiset M.A. Nummisen ikivihreitä. Nam! Kamarikuoron kirkas sointi ihastutti ja myös Viihdelaulajilla oli puhdas saundi. Meidän paljon isommasta kuorostamme ei noin virtaviivaista yhteissointia taida hevin saada; on niin monta ääntä ja äänenväriä yhdessä. – Sekä Ancoraa että mikkeliläisiä muuten johti ja johtaa alan vanha kettu Jussi Mattila. Mutta miksihän niin harva kuorolaulun ystävä oli löytänyt tiensä tähän huumorimusiikin herkkupöytään?

Kommentoinut Jaana Turunen 27. huhtikuu 2015 09:25

Hollaree! Ajattelin jodlauttaa Kevätlaulajaisissa pienenä välipalana koko porukkaa…

Viikonloppuna oli myös upean naiskuoron Philomelan konsertti musakeskuksella. Ehtikö kukaan kuulolle?

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 20. huhtikuu 2015 kello 14:37

Aloitin tämän blogin lähes päivälleen kuusi vuotta sitten. Eka postaus oli 22.4.09 kuvaillen Avoimen laulukoulun aloitustunnelmia. Enpä arvannut silloin, että näin pitkälle pötkin Maestran matkassa ja laulublogini kanssa. Ja että pääsen osallistumaan myös kuoroon, joka nyt on terhakka 5-vuotias, ikäänsä nähden jo yhtä ja toista kokenut.

Viikonloppuna lauloimme viime kevään Pihapuu-näyttämökonserttimme uusinnat Sotkulla, molemmat täydelle salille. Esityksen jälleenrakentaminen oli iso työ  mutta kannatti tehdä. Yleisö nautti ja me itsekin koimme tuon tyydytystä tuovan tunteen, joka syntyy kun katsojien ja esiintyjien välille muodostuu yhteys, yhteinen jaettu kokemus. Saimme olla antamassa yleisöllemme jotain ainutkertaista ja heiltä vastavuoroisesti saatu energia siivitti meidät tekemään parhaamme.

Nyt on hyvä mieli hyvin tehdystä työstä ja olemme valmiit hyvästelemään Pihapuun. VIMMA rientää kohti uusia haasteita, joista ensimmäinen on syyskuinen gospel-konsertti. Taas riittää erilaista opeteltavaa, aina äänenmuodostusta myöten. Mustaa musiikkiahan lauletaan eri klangilla kuin pääosin kotoisia Pihapuu-laulujamme. Siinä setissä ainoa täysin ulkomainen oli Miten voin kyllin kiittää, jonka Jaana viisaasti muokkasi meille sopivaksi, mitenkään korostamatta ”chileläisyyttä”.

Eikö muuten olekin niin, että negro spiritual on aina gospelia mutta kaikki gospel ei ole negro spiritualia? Pääero on kai siinä että gospelia tekevät myös valkoiset, kun taas negro spiritual on nimensä mukaisesti värillisten hengellistä lauluperinnettä. Spirituaalit ehkä ovat myös yksinkertaisempia ”lapsenuskoisia” tunnelmakuvia, gospel taas enemmän julistusta, evankeliumia kuten sen nimikin sanoo.

Maestra ja Maestran kuorot, kaikki kolme, porhaltavat hyvässä myötätuulessa eteenpäin. Estill-opetus tuo varmasti lisää ytyä äänitreeniin, ja jos se nuotinlukukin taas käynnistyisi…  Ja HEI: Muistammehan Kukkumarallan ja Beatin konsertit Kaupungintalolla 7.5.! On meidän vuoro olla kannustavana yleisönä.