Käyttäjän Marita Jama lähettämä 31. maaliskuu 2011 kello 16:40

Sappermentti kun en päässyt nuottikouluun… Mutta maanantaina laulettiin taas porukalla pontevasti poimintoja Kultaisesta laulukirjasta. Rempseää puolta edustivat Rempallaan (tällä kertaa ilman vihnettä kurkussani!) ja Väärä vitonen, joka on varsinaista artikulaatio-akrobatiaa. On aika konsti laulaa nopeassa tempossa ja samalla sanat selkeästi ääntäen. Kupletöörit sen osaavat. Tunnelmaosastolta otettiin kerraten Akselin ja Elinan häävalssi ja uutena Muistatko Monrepos’n. Ja taas konsti: miten laulaa hiljaisella volyymilla äänen intensiteetin vähenemättä. Siis tuen täytyy pysyä eikä ulos tuleva ääni saa hapertua eikä hailakoitua. Joo-o. Ei ole helppoa laulaa kovaa eikä hiljaa. Minä tahtoisin oppia hallitsemaan molemmat.

Monrepos liittyy isäni nuoruuteen. Siellä puistossa hän valoisina kesäiltoina mahtoi käyskennellä mielitiettyineen. Silloin vanhaan aikaan, ennen sotaa. Minulle Monrepos on vain tunteellinen laulu, jonka lapsena kuulin usein radiosta Annikki Tähden esittämänä. Hänellä muuten on ihailtavan puhdas ja omasointinen ääni, josta ei voi erehtyä. Omaan sointiinhan luulisi jokaisen laulajan pyrkivän, mutta nämä nykyiset popparit kuulostavat liian usein samasta tuutista tulleilta. Sama äänenmuodostus ja fraseeraus, johon usein liittyy nenäsointi ja yritys olla ”cool”. Mitä tulee cooliin, viileän välinpitämättömään laulutapaan, ylittämätön siinä lajissa on Astrud Gilberto. Hän kehitti eleettömyydestä tavaramerkkinsä – ja tuli maailmankuuluksi.

Kaupungintalolla oli viime sunnuntaina viehko konsertti: Sini Tuomisalo lauloi venäläisiä romansseja ja neuvostoajan elokuvasävelmiä. Vanha rakkauteni venäläiseen laulumusiikkiin leimahti taas kun sai ravintoa. Mollikansaahan me olemme molemmat, slaavit ja suomalaiset. Pidin myös laulajan kirkkaan kauniista äänestä, jossa ei ollut mitään häiritsevää. Ei makeilua eikä liikaa vibratoa. Useammin tällaista Kuopioon!

Kirjastosta lainaamiani Bollywood-iskelmiä kuunnellessa koin yhtäkkisen ahaa-elämyksen: mustalaisten tavassa liu’uttaa säveliä laulaessaan on jotain samaa kuin näiden intialaisten tyylissä. Ja miksipä ei olisi, onhan Intia mustalaisten alkukoti! Minusta tämä on hauska havainto, vaikkei olisikaan musiikkitieteellisesti tosi. Mutta minä KUULIN sen omin korvin. Ja kaikki tällaiset ilmiöt kiinnostavat minua kovasti.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 25. maaliskuu 2011 kello 17:30

Pienryhmäopetusta on kyselty ja paljon viime aikoina. Muutamia tuntejakin on pidetty lähinnä siten, että kolmen hengen porukat ovat löytäneet itse toisensa. Yksittäisiä kyselijöitäkin on ollut ja toiveena on ollut, että alkaisin kokoamaan sopivia ryhmiä. Ihan hyvä idea, sillä pienryhmän toimimisen kannalta olennaista on, että laulajat ovat tarpeeksi ”samanlaisia”. Esimerkiksi korkealta ja matalalta laulavat eivät sovi samaan ryhmään, kun harjoitukset ovat aina jollekin väärältä korkeudelta. Toisaalta opetusta auttaa myös se, että laulutapa on samankaltainen. Silloin ohjeet ovat kaikille ”oikeat”.

Olen yrittänyt hahmottaa, mitä pienryhmäopetukselta halutaan. Yksi selkeä toive on se, että saa selville oman äänialan ja oman laulamisen vahvuudet ja heikkoudet. Se tapahtuu käytännössä yksin laulamalla. Pienryhmäopetuksessa halutaan ehkä myös opastusta lauluesitystä varten (karaoke tai muu) tai sitten halutaan hioa yhdessä laulamista, sävelpuhtauden tarkkuutta, sointia jne.

Sopiva pienryhmän koko on kolme laulajaa. Ei yhtään enempää eikä vähempää. Siinä onnistuu omat yksityissessiot sekä yhteinen harjoittaminen niin, että jokainen laulaja voidaan ottaa huomioon erikseen. Laulukouluissa kuuntelen pariakymmentä laulajaa kerrallaan ja aika hyvin siitäkin kuulee erillisiä ääniä. Tarkkuus pienryhmässä on kuitenkin parempi, mutta siellä joutuukin sitten laulamaan niin, että muut kuulevat äänen yksin. Vaatii siis rohkeutta laulaa muiden kuullen.

Kuoroille olen pitänyt aiemmin ”stemmiksiä” eli laulattanut yhtä stemmaa -sopraanoja, alttoja, tenoreita tai bassoja- yksin 1-2 h. Tämänkaltaista toimintaa kannattanee virittää myös klubiimme.Täytyy vaan tarkkaan miettiä aikataulut. Muutakin elämää kun on laulamisen lisäksi :-).

Yksinlaulun klassinen opetustapa on mestarikurssit. Mestarikursseilla ”Grande Maestro”, suuri laulutaiteilija tai arvostettu pedagogi, opettaa muutaman päivän ajan oppilasryhmää. Yksi oppilaista laulaa kerrallaan opettajan johdolla ja kaikki muut kuuntelevat opetusta omaa vuoroaan odottaessa. Kuuntelemaan otetaan myös ”passiivioppilaita” näiden aktiivioppilaiden lisäksi. Systeemi on hyvä, mutta vaatii taas ihan rutosi itsevarmuutta ja rohkeutta laulaa muiden kuullen ja opettajan kommentoidessa. Tämänkinkaltaista toimintaa voisi kehittää varsinkin niille, jotka valmentautuvat esiintymisiin.

Otan mielelläni lisää vastaan kommentteja, toiveita, kehitysehdotuksia yms. tämän asian tiimoilta. Toistaiseksi pidetyt pienryhmät ovat pikaisen palautteen mukaan olleet hyviä, mutta haluaisin vielä tarkemmin selkoa, miten pienryhmäopetus kannattaisi oikeasti järjestää, niin että siitä on mahdollisimman suuri hyöty kaikille asianomaisille.

Kommentoinut Sakari Konttinen 6. huhtikuu 2011 16:45

Kovin on hiljaista kommenttipuolella meidän miesten toimesta. Pienryhmäkokeilu/-harjoittelu kiinnostaa. Laulutekniikkaan liittyvät asiat, mm. hiljaa laulamisen opetteleminen tulkintakeinona.  Lisäksi myös kiinnostaa erilaisten äänien yhteensopivuus ( soiminen ).  Kiireisillä ihmisillä on kaikilla aika kortilla, mutta mieluisaan tekemiseen sitä sitten loppupeleissä aina löytyy.

Kommentoinut Marita Jama 6. huhtikuu 2011 14:07

Touko-kesäkuu olisi mainio ajankohta pienryhmäkokeiluun. Sillloin minullekin käy kaikki arki-illat, mutta päivät olen töissä kesäk. puoliväliin asti. Minua tässä pienryhmäjutussa kiinnostaisi ammattilaisarvio oman ääneni laadusta ja tilasta – eli miten kehittää laulutekniikkaani. Myös tulkintapuoli kiinnostaa, mutta se onkin sitten jo isompi juttu. Mutta esimerkinomaisesti voisi heittää jonkin omin avuin harjoitellun laulun ja saada siitä kommentit.

Kommentoinut Jaana Turunen 6. huhtikuu 2011 11:18

Jonkinlaisia ”tsekkauspienryhmiä” täytyy järjestää. Monilla on omaan laulamiseen liittyviä kysymyksiä (mitä minä osaan, mitä en, mikä on äänialani jne.) joihin kaivataan vastauksia. Osa näköjään haluaa kehittää laulamistaan enemmänkin ja pitkäjänteisemmin. Aika tulee olemaan pienehkö ongelma, kun kaikilla on omat menonsa. Päiväaikoja pystyisin järjestämään useita, mutta illat ovat vähän kortilla. Ehkä hyödynnämme kesälomaa ainakin aluski niin, että testataan systeemiä touko-kesäkuussa. Palaan asiaan…

Kommentoinut Marita Jama 1. huhtikuu 2011 11:42

Kolmen hengen pienryhmä kiinnostaa tosi paljon minuakin – jos vain löytyisi sopivat kaverit ja meille kaikille sopiva aika. Se (aika) onkin minulle ongelma, sillä nykyisistä klubi-illoista minulle käy vain tiistai kuoron jälkeen, missä nyt on nuottikoulu. Toukokuussa käy muutkin klubi-illat, mutta jääkö klubitoimintamme silloin jo tauolle? Syksyllä omat menemiseni jatkunevat ennallaan, minuuttiaikataulun kanssa sukkuloinnin merkeissä.

Kommentoinut Jaana Turunen 31. maaliskuu 2011 09:01

Kävimme eilen laulutaitotunnin jälkeen pienen keskustelun tästä aiheesta ja myös siitä, mihin klubi ja kuoro on menossa. Yhteistä keskustelua asiasta tarvitaan enemmänkin ja palaan siihen lähiaikoina.

Kommentoinut Sirpa Hynynen 27. maaliskuu 2011 19:42

Olin laulamassa  tässä kolmen hengen pienryhmäopetuksessa ja minä ainakin nyt tiedän paremmin missä mennään. Eli sain Jaanalta suoraan palautetta mitä laulussani on hyvää ja missä olisi kehitettävää. Ja kun kokeilimme yhdesssä laulamista kolmestaan siinä kuuli paremmin kuinka tarkkaa hommaa se kaikenkaikkiaan on että laulu kuulostaa puhtaalta ja hyvältä. Suosittelen rohkeasti kaikille. Kaikki mikä ei tapa – vahvistaa.

Olen ilmoittautunut perjantain karaoke iltaan, mutta perjantaina on pitkä ajo edessä, enkä ole vielä ihan varma ehdinkö tulemaan sinne tai jaksanko tulla… joten jos henkilömäärä on rajallinen, minun tilalle voi joku mennä.

Aurinkoa ja laulua kaikkien elämään!

Sirpa

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 23. maaliskuu 2011 kello 17:00

Nyt se alkoi! Nimittäin nuotinlukukoulu eilisiltana. Todella innostavaa ja HAUSKAA. Ensimmäiseksi käytiin läpi nuottien arvot, eli miltä näyttää minkäkin kestoinen pampula, ja taukomerkit ja tahtilajit. Saimme esimakua myös Kodaly-metodista, joka on eräänlainen sävelkorkeuksien viittomakieli. Kätevää: johtajan käden asento kertoo laulajille montako oktaavin säveltä noustaan ylös tai laskeudutaan alaspäin. Varmaan helppoakin, kun siihen oppii. Miksi koulussa aikanaan tämä kaikki esitettiin niin tappotylsästi? Nyt ei ole tylsyydestä häivääkään. Tosin oma asennekin on varmasti toinen kuin kyrmyniskamurkkuna.

Maanantaina taas kerran työ häiritsi harrastusta eli en päässyt laulamaan. Tiistaina kuorossa makusteltiin taas Duui dillai dillai -pätkää äänissä. Takaraivossa kolkutti mielikuva jostain mitä tämä rallatus muistuttaa. Lampaan polska Toivo Kuulan pohjalaisten kansanlaulujen ja sävelmien kokoelmasta! Ei se juuri se ole, mutta vähän samaa sukua. Noista pohjalaislauluista muuten voisikin löytyä mukavan jylhää laulettavaa kevyemmän linjamme vastapainoksi. (Tämä toive liittyy omaan eteläpohjalaisuuteeni.)

Laulan kaikki kuoron harjoitusrepertuaarin kipaleet ulkoa, senkin uhalla että välillä menee metsään. Alttoporukkamme on liian pieni suhteessa muihin, siksi omassa äänessä pysyminen kysyy kovaa itseluottamusta. Stemma hukkuu jos keskittyminen herpoaa hetkeksikin. Ja sehän herpoilee, aina välillä. On aika karu tunne kun ei älyä yhtään mihin asentoon pitäisi kurkkuvärkkinsä laittaa, että se tuottaisi toivotun äänen. Välillä taas porskutan iloisesti luottaen että oikein menee. Aina korvakuulolta kaiken oppineena luotan siis tässä vaiheessa enemmän sävelmuistiini kuin pampuloihin. Mutta kuvio voi vaihtua, kun / jos opin laulamaan nuoteista.

Jaana kyseli toivelauluja tulevaan nuotittomaan laulukirjaamme. Varmaan siihen kannattaa kerätä sellaisia joita ei ole Jaanalla jo olevissa nuottikirjoissa, siis Kultaisessa ja Hopeisessa. No minulla olisi tällaisia, joita en ole kyseisistä opuksista bongannut:
– Mozartin Laulu laineilla (Valkeassa ruuhessani)
– Merikannon Lasten taru takkavalkealla (Ja prinssi hän neitoa lempi)
– Hugo Ingeliuksen Kuningas Erik (Viirit liehuu, venhot vettä vierii)
– Heikki Klemetin Jerusalem, Jerusalem (kaupunki ylhäinen)
Kaikki hienoja lauluja, joita ei nykyään kuule juuri missään. Lienevätkö muille klubilaisille tuttuja?

Kommentoinut Hanna Turkki 25. maaliskuu 2011 13:10

Tuo Kodaly-menetelmä ja ”solfaus” kuulostaa todella mielenkiintoiselta, vaikkakin heprealta 🙂 Ja avaa aivan uuden maailman nuotteihin: olen aina luullut, että nuoteistalaulaminen on sitä, että nuotin avulla pystyy löytämään sen oikean äänen jollain soittimella, ja että sitten voi laulaa oikein ”nuoteista”, ja että todellakin on oltava jokin soitin. Mielessäni olen aprikoinut, että mitähän se voisi minulle antaa, koska minulla ei ole minkäänlaista soitinta kotona. Tämä käsimerkkihomma siis laittaa ajatusmaailmani nuoteistalaulamiseen ihan uusiksi…

Kommentoinut Jaana Turunen 24. maaliskuu 2011 16:12

Nyt olen kyllä otettu! Jos olen onnistunut tekemään nuoteistaopettelun hauskaksi niin JEE!!!! Ajattelin tehdä myös harjoitusvideoita tänne sillä Kodalyn käsimerkkisysteemillä. Tekemisen puutteen iskiessä voi alkaa solfata (= laulaa suoraan nuotista tai käsimerkeistä) ja siten oppia lisää.

Olen itse oppinut ko. metodin musiikkiluokalla ala-asteella. Silloin se ärsytti, kun osasin lukea nuotteja muutenkin, mutta myöhemmin olen vasta tajunnut sen ISOT edut muihin lähestymistapoihin nähden. Sehän ei auta laulamaan nuotista, että löytää jollain soittimellla kirjoitetut äänet. Tärkeämpää on oppia sävelten keskinäiset suhteet, ja silloin nuotit johtavat oikeiden äänien laulamiseen. Opetellaan kuitenkin parinteisemmälläkin metodilla ihan sen verran, että ne, jotka haluavat tapailla stemmojaan kotona omalla pianolla, voivat tehdä sen.

Kommentoinut Hanna Turkki 24. maaliskuu 2011 12:03

Kiitos Maritalle nuotinlukutunnin päivityksestä! Mitäpä Jaanan opetus voisi muuta tässäkään olla kuin innostavaa ja hauskaa 🙂 Toivottavasti vielä ensi viikolla pääsen kärryille.

Maritan kysymistä toivelauluista: itse en kyseisten laulujen melodioita nimien perusteella tunne, vaikka nimet tutuilta kalskahtavatkin. Melodian saattaisin jostakin laulusta tunnistaa jos sen kuulisin, mutta välttämättä en taas osaisi yhdistää sitä oikeaan lauluun. Monen laulun kohdalla on sama juttu. Kertonee siitä etten ole laulamista tai musiikkia aktiivisesti harrastanut, vaan satunnaisesti kuunnellut tai kuullut. Kohtuullisen hyvin melodiat kyllä jäävät mieleen.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 22. maaliskuu 2011 kello 15:49

Tänä iltana starttaa nuoteista lukemisen opettelu niiden kanssa, joita asia kiinnostaa. Tämä on vielä kokeiluvaihetta, joten ei hätää, jos et vielä pääse mukaan. Toden teolla aloitetaan vasta ensi syksynä. Testailen vähän lähestymistapaa näiden neljän kerran aikana.

Jos haluat opiskella itse, niinkannatta käydä Wikipediasta tutkimassa. Tästä artikkelista pääset tutustumaan nuottien lisäksi muihin musiikin ilmiöihin. Nuottien lukemista nimittäin helpottaa ratkaisevasti, kun ymmärtää jotain sellaisista asioista kuin sävelasteikko, intervalli, tempo, tahtilaji, etumerkki jne. Ensin opetellaan siis aakkoset ja sitten lukemaan. Kyseessä on kielenkirjoitustapa ihan niin kuin muissakin kielissä. Helpompaa se onneksi on kuin esimerkiksi kiinan tai arabian opiskelu :-).

Nuoteista suoraan laulaminen on englanniksi sight singing. Jos olet superkiinnostunut asiasta, niin tuolla hakusanalla löydät lisää tietoja ja kymmeniä, jos ei satoja opuksia. Niitä löytyy myös kirjastoista. Tärkeää on kuitenkin kiiruhtaa hitaasti: turhautuminen iskee, jos ei malta mennä rauhaisaan tahtiin. Yksi asia kerrallaan kuntoon, niin pampulat muuttuvat ”hepreasta” ihan ymmärrettäviksi.

Lisämatskua asiasta on tulossa ajan kanssa näille sivuille ja ehkäpä myös paperiversiona kokeilussa kävijöillekin. Tsemppiä opiskeluun!

Kommentoinut Hanna Turkki 23. maaliskuu 2011 11:09

Hei,

kertoilkaapa mukanaolleet tuoreeltaan, millainen nuoteistalaulukokeilun ekakerta oli? En itse harmikseni päässytkään eilen mukaan, vaikka tarkoitus oli, joten kiinnostaisi kuulla millaista oli. Kai se lopputentti nyt ainakin sovittiin 🙂

Wikipedian sivusto näyttää ihan asialliselta, täytyy tutustua. Nettiopiskelussa on ainakin minulla vaan se ongelma, että kun artikkelissa tms. on linkkejä, ja sitten taas uusia kiinnostavia linkkejä, ja yhä edelleen vaan linkkejä, jne. jne. jne. loputtomiin, niin niitä seuraamalla olenkin pian eksynyt jo johonkin ihan muualle minne alunperin aioin. Kirjaa lukemalla pysyn ainakin asiassa!

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 21. maaliskuu 2011 kello 16:40

Vaikka tämä kevät on vasta puolessa välissä, mietin jo ensi syksyn ja sitä seuraavia asioita. Nuotteistaluvun kokeilu starttaa huomenna ja sen perusteella pidetään syksyllä lisää opetusta. Karaokea on toivottu ja viikonloppuretkeä myös. Italian reissukin on mielessä ja sellainen toteutuneekin ensi vuonna. Erilaisia pienryhmäkyselyjä on myös tullut. Minulla on jo vino pino kysymyksiä valmiina, joita haluaisin teiltä kysyä. Toivottavasti sinulla on lähiaikoina aikaa vastata niihin, jotta saadaan klubiin lisää hyvä juttuja aikaiseksi.

Olin lauantaina Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan vuosijuhlissa Olavinlinnassa. Opiskelijoissa piilee aivan suunnaton laulupotentiaali! Juhlaillallinenkin piti yrittää nopeasti hotkia, kun lauluja laulettiin niin tuhka tiheään. Juhlien perusteella uskallan sanoa, että opiskelijoiden juomalauluperinne voi erinomaisen hyvin ja vahvasti.

Tämä blogi jää hieman lyhyeksi, sillä on aika lähteä laulamaan. Nähdään pian!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 18. maaliskuu 2011 kello 12:00

Talviloma mennä vilahti ja tällä viikolla päästiin taas laulamaan. Maanantaina maisteltiin hääteemaan liittyen Akselin ja Elinan häävalssia ja Edith Piaf -chansonia Hymni rakkaudelle. Viimemainittuun yritin saada väkevää Piaf-soundia siinä kuitenkaan onnistumatta. Puuttuu poweria!

Rempallaan -kuplettiin ryhdyttäessä minulle juuttui yllättäen vihne kurkkuun. Mistä se tuli, mikä se oli? Ääni vain hirtti kiinni kerta kaikkiaan. Eikä tullut nuottiakaan ulos. Mutta heti kun aloitettiin Kodin kynttilät, vihne oli tipotiessään. Perin kummallista, sillä minulla ei ole kerrassaan mitään Rempallaan -laulua eikä yleensäkään kupletteja vastaan, päin vastoin pidän niistä. Kurkku vain päätti että tätä et nyt laula. Ihme juttu.

Kodin kynttilät pikemminkin on laulu, jossa voisi luulla kurkkuni tekevän psykofyysisen tenän, sillä siihen liittyy ikävä koulumuisto. Olin oppinut laulun radiosta ja erehdyin laulamaan sen koulun laulukokeissa. Mahdoin olla 11-12-vuotias. Opettajalta tuli haukut ISKELMÄN esittämisestä. Ja minulle kun kaikki kuulemani – äidin keittiörepertuaari, savikiekkojen ooppera-aariat, radion Toivotut ynnä muut – olivat vain lauluja. Vähän myöhemmin aloin hiffata että on olemassa sellainenkin musiikin laji kuin rock’n’roll, ja heti perään jazz… Mutta että nätti harmiton tunnelmabiisi Kodin kynttilät oli meidän kanttoriopettajamme mielestä sopimatonta musiikkia! Kyllä oli kapeaa, aivan kitisevän kapeaa se musiikinopetus silloin 1950-luvun lopulla.

Maanantaitunnin lopuksi jammailtiin taas afroa ja minulle uutta, ruotsalaiselta klangaavaa dabaduu-biisiä. Tämä tällainen on minusrta aina hurjan hauskaa. Eräänlaista kaanonia se kai on, vai miksi sitä sanotaan?

Tiistain kuoroharkoissa reenattiin tällä kertaa Rannan autiutta, Oman kullan silmiä ja Kalliolle kukkulalle. Kullan silmissä lauletaan pari melismaa – uusi termi taas. Siinä pitää saman tavun aikana nopeasti ulosantaa kolme säveltä, joista keskimmäinen on muita ylempi. Eikös se jotenkin näin mennyt?

Nuotinlukukoulu alkaa ensi tiistaina. Tuskin maltan odottaa!! Tämä on vasta neljän kerran kokeilu, Jaana testaa millä metodilla asiat saisi tällaisen porukan päähän. Kiva olla tällaisena koekaniinina.

Scroll to Top