Käyttäjän Marita Jama lähettämä 9. joulukuu 2009 kello 12:30

Näin tultiin Avoimessa Laulukoulussa syyskauden viimeiseen istuntoon Steinerkoulun tutuksi tulleessa päätyluokassa. Jouluteemassa pysyttiin edelleen, kuinkas muuten. Uutena harjoiteltiin jouluiskelmää, jonka nimi ei tarttunut mieleeni, mutta tekstissä kertautui huudahdus ”Pukki tietää”. Nyt tuli vastaan ensimmäinen Jaanan valitsema laulu, joka ei sytyttänyt minua. Tuli mieleen tavaratalojen tingeltangel-joulumuzak. Mutta kaikkea lauletaan mitä eteen kannetaan, ja joka sorttia pitääkin olla. Tämän jälkeen oli kyllä ilo herkistyä Joululauluun (Chestnuts Roasting on an Open Fire), jossa sanat ja sävel luovat lämpimän hymyilevän tunnelman.

Syksy on ollut kaiken kaikkiaan antoisa ja vastannut odotuksia. Keväältä rohkenen toivoskella pieniä käväisyjä Liedin, bluesin, venäläisen romanssin maailmoihin… Kieli ei ole ongelma paitsi ehkä bluesissa, mutta eiköhän joitain blues-tyylisiä kappaleitakin liene suomennettu. Myös kuplettia olisi nasta kokeilla yhteislauluna! Kaikkea yllättävää, ja samalla saisi myös lisää tiedon muruja erilaisista laulutavoista.

Vinkki laulun ystäville: Kahvila Fadossa Kuopiossa on silloin tällöin jännittäviä pienimuotoisia laulukonsertteja. Viime perjantaina Anna Fält esitti säestyksetöntä kansanlaulua, mm. joikua, kalevalaista, ruotsalaista balladia ja suomalaista rekilaulua. Todella viehko tilaisuus! Annalla on hyvä vahva ääni ja perehtyneisyys erilaisiin esitysperinteisiin, ja hän osaa hienosti yhdistellä vanhaa ja omia kokeilujaan. Ensi lauantaina klo 17 Fadossa kuullaan portugalilaista fadoa Anita de Coteaun esittämänä. – Tiedän, meidän omat Laulajaiset ovat juuri silloin menossa Raittiustalolla… mutta laitoinpahan tiedon kumminkin. Ja Fadon toimintaa kannattaa tosiaan seurailla.

Joululaulajaisissa tavataan!

Kommentoinut Minna Kumpulainen 17. joulukuu 2009 22:34

George Gershwin:in jazzahtava Summertime olisi myös ihana. En vain tiedä on blues ja jazz mitenkä haastavaa laulaa kuorossa. Mutta tuo Summertime kyllä kuulostaa hienolle moniäänisesti.

Kommentoinut Jaana Turunen 9. joulukuu 2009 13:31

Kiitos lauluvinkeistä Marita! Niitä toteutetaan keväällä!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 1. joulukuu 2009 kello 12:00

Viime viikolla en päässyt laulamaan, mutta eilen olin taas tikkana paikalla. Talvisodan syttymisen 70-vuotispäivän ja lähestyvän Itsenäisyyspäivän merkeissä ohjelma oli isänmaallishenkistä. Lauloimme lauluja, jotka kai jokainen suuriin ikäluokkiin syntynyt osaa ulkoa – puhumattakaan niistä jotka ovat sodan kokeneet. Finlandia-hymni, sankarihautajaisissa laulettu Oi, kallis Suomenmaa ja Maamme-laulu sisältävät meille suomalaisille erityisiä tunnelatauksia. Ei niitä voi laulaa ”noin vain”. Ihminen tarvitsee myös yleviä tunteita, kokemusta siitä että nykymaailmassakin jokin on pyhää ja arvokasta.

Lopputunnista palattiin myös joulunalustunnelmiin kilisevien kulkusten ja rekiretken muodossa. Kilisee, kilisee -laulun sovitus on hauska erilaisine rooleineen. Yhdet ovat isoja aisakelloja, toiset pikku kulkusia, kolmannet (oman tulkintani mukaan) pakkaslumen nirinä reen jalasten alla, ja neljännet laulavat itse tekstiä. Rekiretki taas on haasteellinen nopean tempon, rytmin käsittelyn ja vaihtelevien osiensa takia.

Epäilen että niinä hetkinä, kun korkea ääni tuntuu onnistuvan ilman pahempaa pinnistystä, ääneni itse asiassa luiskahtaa falsettiin. En tarkkaan tiedä mitä falsetti lauluteknisesti on, mutta jotain falskia, feikkiä, kepulikonstimaista siihen liittynee. Ainakaan tuo korkea nuotti ei minulla tule otsasta saati Leningrad Cowboysin töyhdöstä, vaan jostain epämääräisestä suunnasta. Hallitsemattomuuden tunne kiukuttaa, kun sävelkorkeuskin saattaa viirata. Olen kärsimätön, tahtoisin hypätä ennen kuin riman ylittämiseen on tarpeeksi ponnistusvoimaa.

Vielä lauluun liittyvä elokuvakokemus viime viikolta: Magneettimies, Arto Halosen dokumentti nuorena kuolleesta lauluntekijä Pekka Strengistä. Mies on ikäpolvelleni kulttihahmo. Hänen päällisin puolin yksinkertaisista lauluistaan aukeaa huimia väyliä sisäänpäin ja ulos. ”Sisältäni portin löysin, melkein huomaamattoman. Kun sen läpi hiljaa nousen, näen toisin maailman.” Strengillä oli korkea läpikuultavan kirkas ääni. Kuin soivaa kristallia. Hän ei temppuillut äänellään, vain lauloi meditatiivisia melodioitaan joissa sanat uivat kuin kultakalat kirkkaassa vedessä. Kaivoin taas hyllystä vanhat Streng-vinyylini ja vietin kuunteluhetken. Oi, nuoruus!

Kommentoinut Jaana Turunen 2. joulukuu 2009 10:07

Periaatteessa falsetilla laulaminen ei vahingoita laulajaa. Hyviä malleja ovat falsetista laulutaidetta tehneet kontratenorit ja sopranistat, jotka laulavat naisäänten korkeudelta. Siis niiltä korkeuksilta, joilta ennen lauloivat kastraattilaulajat. Malliääntä löydät videoistamme, kun kuuntelet King’s Singersejä. Heidän korkeimmalta laulavat laulajat käyttävät falsettia oikeastaan koko ajan.

Jodlauksen ominaissävy tulee nopeasta rekisterien vaihdosta. Systeemi on täysin päinvastainen kuin se, mitä me opettelemme: rekisterivaihdokset saavat ja oikeastaan niiden pitääkin kuulua laulettaessa ylös ja alas. Samaa tekniikkaa hyödyntävät pygmit Afrikassa omassa laulussaan.

Vibrato on yksi laulamisen ”värityskeinoista”. Vibrato on äänen huojuntaa, ja se tekee äänestä usein elävän kuuloisen. Hyvä laulaja osaa laulaa sekä ”suoraan” että vibraton kanssa. Vibraton käyttäminen sopii erityisen hyvin yksinlauluun. Kuorossa taas suora ääni on parempi, jolloin äänen sointuvat paremmin toisiinsa.

Lauluääni alkaa luonnostaan huojumaan, kun se asettuu mukavasti pääonteloihin. Vibrato ei kuullosta erityisen hyvältä, kun se tehdään väkisin hengityksen avulla (tästä tietysti voi olla eri mieltäkin, on kyse makuasiasta). Varsinkin vanhemmiten vibratoa alkaa tulla ääneen yhä enemmän. Itse osaan tehdä äänen vibraaton kanssa ja ilman. Yritän keksiä ensi maanantaihin mennessä, miten selitän asian. Se liittyy joktapauksessa resonanssionteloiden ja hengityksen yhteispeliin. Muutoinkin täytyy ottaa tämä asia esille jatkoryhmissä ääninäytteiden kera.

Kommentoinut Marita Jama 1. joulukuu 2009 14:24

Kiitos Jaana falsetin määrittelystä. Osaako koulutettu laulaja halutessaan laulaa myös falsetilla vahingoittamatta äänielimiään? Onko jodlaus falsettilaulua? – Vielä jos voisit lyhyesti ja kansantajuisesti avata vibraton arvoitusta, olisin kovasti kiitollinen!

Kommentoinut Jaana Turunen 1. joulukuu 2009 13:00

Falsetti on virallisesti korkein äänirekistereistämme, siis pää-äänen yläpuolella. Fyysisesti se tarkoittaa sitä, että laulettaessa äänihuuleten välissä on jatkuvasti pieni aukko. MIehillä falsetin tunnistaa ”nasimaisesta” äänensävystä. Veikkaanpa, että sinulle kävi laulaessa niin, että rintarekisteri jäi kertaheitolla pelistä pois ja jäit yhtäkkiä pelkän pää-äänen varaan. Meillä naisillahan tärkein laulualue on ns. keskialue, jolla nämä kaksi rekisteriä sekottuu toisiinsa. Laulunopiskelulla pyritään saamaan nämä muutokset rekisteristä toiseen niin jouheviksi, ettei niitä kuule lainkaan.
MInäkin ole oman laulamiseni suhteen tosi kärsimätön. Tunnistan hyvin sen, mitä sanot hallitsemattomuudesta. Olisipa oikoteitä olemassa…

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 19. marraskuu 2009 kello 16:00

Maanantai-iltani ovat vauhdikkaita: matalaliitoa töistä kotiin, jogurtti tai muuta kevyttä massuun, laulukassi kouraan ja samaa lentoa Steinerkoululle. Viime maanantaina 16.11. rynnistin laululuokkaan tavallistakin myöhemmässä. Muut olivat jo puolivälissä äänenavausta. Mutta siitä se taas lähti…

Jaanan uudemmista harjoitteista suosikkini on se jota itse nimitän ”koloratuuriksi”, jossa notkistellaan ääntä kuin liukkaissa portaissa. Ylös alas hypellessä tulee melkein vibratoa. Odotankin milloin Jaana ottaa puheeksi vibraton käytön. Onko se vain taiteellinen tehokeino vai mikä? Joillain klassisilla laulajilla on häiritsevän voimakas vibrato. Omistan levyn, jolla venäläinen sopraano Oda Slobodskaja laulaa Musorgskin Lastenkamari-sarjan. Värjyvä vibrato ja äänenväri, jonka perusteella Kutsun daamia homesopraanoksi. Aikanaan hätäpäissäni ostin tämän levyn, kun en muuta tulkintaa kyseisistä lauluista löytänyt. Ihana teos mutta kamala esitys.

Mutta takaisin laululuokan tapahtumiin: Joululauluja laulettiin, tietenkin, ja taas tuli yksi uusi lisää. En järin välitä jouluiskelmistä, mutta Carola Häggkvistin Taivas sylissäni oli mukava tuttavuus. Kauniit sanat ja sävelmä, tunnelmaa mutta ei siirappia.

Viikonloppuna käväisin Maarianhaminassa säveltäjä Jack Mattssonin muistokonsertissa. Ohjelmana oli lauluja Musikteatern Katrina -tuotannosta vuodelta 1997. Oopperatason solistit, kuoro ja orkesteri hoitivat homman nautittavasti. Huomasin kiinnittäväni katsomossa huomiota asioihin, joita en ennen tullut ajatelleeksi. Miten solistin ääni pysyy ”auki” kun hän odottaa lavalla omaa vuoroaan? Miten rooliin eläytyminen vaikuttaa laulamiseen? Kumpi määrää tahdin, solisti vaiko kapellimestari ja orkesteri? Veikkaisin että bändin ja liiderin täytyy seurata laulajaa. Kuuntelin myös laulajien yksilöllisiä äänenvärejä tarkemmin kuin ennen. Huomasin että taidoiltaan saman tasoisista laulajista pidin enemmän siitä, jonka äänenväri miellytti. Ja miksi yksi miellyttää, toinen ei? Se lienee henkimaailman asioita.

Katrina-lauluista tehty CD on myyty loppuun ajat sitten. Mutta kaukolainatilaus on vetämässä, joten pian saan nauttia musiikista kaikessa rauhassa kotona. Odotan innolla kuin lapsi joulupukin tuloa!

Kommentoinut Jaana Turunen 23. marraskuu 2009 14:44

Ei tässä mitään kestämistä ole. On aivan loistavaa, että kysymykset nousevat teiltä itseltänne! Opettaminen on todella antoisaa, kun oppilaat ovat motivoituneita. Ja sitä iloa minulle riittää illasta toiseen, KIITOS!

Kommentoinut Marita Jama 20. marraskuu 2009 11:10

Ohhoh, minulla sekoavat jo päivätkin. Hyvä kun sanoit Jaana, Korjasin heti paikalla blogissani nuo tiistait maanantaiksi. – Niin, kysymyksiä syntyy loputtomiin, kun kaikki lauluun ja laulamisen taiteeseen liittyvä on niin kiinnostavaa. Ja sinä opettajana joudut innokkaitten oppilaittesi tulituksen kohteeksi. Koeta kestää! 😀

Kommentoinut Jaana Turunen 20. marraskuu 2009 09:54

Kylläpä keksit taas paljon kysyttävää Marita. Vibraton otan varmasti puheeksi, ja mielenkiintoisia ovat myös kysymyksesi esiintymisistä. Me muuten tavattiin maanantaina eikä tiistaina…