Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 18. marraskuu 2009 kello 09:46

Viime viikolla jäi kirjoittamatta, vaikka asiaa olisi ollutkin keskivertoa enemmän. Tiistain laulukoulun jälkeen nimittäin käynnistyi ajatusketju, jonka voisi nimetä laulamista tutkineen Ava Nummisen sanoin laululukkojen avaamiseksi. Laulukoululaisilta tuli kysymyksiä ilman loppumisesta kesken fraasin, äänen särkymisestä, vatsalihasten väsymisestä ja huomioita asennon vaikutuksesta laulamiseen. Myös kysymyksiä äänihuuliin liittyvistä ongelmista esitettiin. Tässäpä näitä vastuaksia ja pohdinnan tuloksia:

Ava Numminen puhuu mieluummin laululukoista kuin laulutaidottomuudesta. Syykin on selvä: hänen väitöksensä todistaa, että kaikki voivat kehittyä laulamisessa, kun saavat sopivaa ohjausta. Nummisen pitkä kokemus laulupedagogina on antanut tälle ”laulutaidottomuudelle” uuden nimen, laululukon. Hänen mielestään laulaminen on ihmiselle erittäin luontainen tapa ilmaista itseään. Syystä tai toisesta (vähäisestä laulamisesta, ikävistä kommenteista, epävarmuudesta, pelosta, lihasjännityksistä jne.) meihin syntyy lukkoja, jotka estävät lauluäänen virtaamista. Näitä lukkoja Avakin pyrkii poistamaan omassa opetuksessaan.

Mitä enemmän olen opettanut laulamista, sitä vakuuttuneempi olen Avan oikeassa olemisesta. Sitä tukee myös se, mitä olen teiltä ja muilta oppilailtani kuullut. Ikävimpiä laululukkojen aiheuttajia ovat tietysti muiden kommentit. Laulukoe luokan edessä ja opettajan nuhteet nelosen kera on valitettavan tuttu tarina. Tänä päivänä sitä ei tapahdu aivan niin suoraan, mutta tyypillistä on esimerkiksi lapsen hylkääminen kuoron tai musiikkiluokan pääsykokeessa. Siitä jää helposti luulo, ettei ole musikaalinen tai ettei osaa laulaa.

Kun tällaisen laululukon saa, usein seurauksena on vaikeneminen vuosikymmeniksi, joskus loppuiäksi. Laulaminen ei pääse silloin kehittymään, sillä laulamaan oppii laulamalla. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeampaa aloittaminen on, ainakin henkisesti. Sinä, joka olet kuunnellut itseäsi ja tehnyt rohkean päätöksen opetella laulamaan aikuisena, voit olla todella ylpeä itsestäsi; olet onnistunut selättämään laululukkosi! Pieleen laulamista ei kannata pelätä, sillä sitä kautta oppiminenkin kulkee.

Laululukkoja voi syntyä myös erilaisista jännitystiloista tai opituista tavoista. Niiden purkamiseen tarvitsee yleensä opettajaa. Opetteja nimittäin huomaa asiat helpommin kuin itse, ja silloin lukkoja päästään purkamaan. Joskus apua löytyy myös äänihieronnasta (voice massage), alexander-tekniikasta, syvövenytyksistä, Pilateksesta jne. Oppimista nopeuttaa se, että oppii havainnoimaan omaa kehoaan ja tunnistamaan mitä laulaessa tekee. Yleensä havainnon tekee vastaa sitten, kun ensimmäisen kerran onnistuu tekemään asian toisin, joskus vahingossa.

Laulunopettajana koen usein olevan tsempparin roolissa. Tärkeää on hyvän ilmapiirin syntyminen, jotta jokainen uskaltaa laulaa vapautuneesti. Rohkaisua tarvitaan paljon, jotta uskaltaa tehdä asioita toisin kuin ennen. Rohkaisua tarvitsee erityisen paljon silloin, kuin pitää tehdä jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt tai kyennyt tekemään. Laulukouluissa kuulee aika ajoin (ja koko ajan useammin) kerrassaan erinomaista laulamista. Vaikka siitä kerronkin aina välittömästi, näen usein epäuskoisia ilmeitä. Niin syvällä jotkut lukot voivat olla.

Mitä sitten tehdään, kun ilmat ei riitä fraasien laulamiseen? Silloin hengitetään aina kun tarvitsee. Hengitys kehittyy pikku hiljaa, kun jatkat laulamista ja pystyt tekemään sitä vapautuneemmin. Ilman kesken loppuminen voi johtua ns. äänen vuotamisesta (ilmaa tulee enemmän ulos kuin tarvitsee) tai vajaasta hengityksestä aloittaessa. Vatsalihakset eivät yleensä kipydy laulamisen aikana. Jos niin kuitenkin käy, syynä on joko se, että käytät lihaksia, joita et yleensä käytä (hyvä!!!!) tai se, että teet turhaa työtä (jännittyykö kyljet, tai keskivartalo turhaan, pumppatko ilmaa turhan kovalla voimalla?).

Äänen särkymisen syyt ovat kurkussa. Syitä voi olla useita: liika rasitus, sairaus, liian kova ilmanpaine, huutaminen. Rasitukseen auttaa lepo. Jos rasituslita tulee aina laulamisesta, kurkun alueella on todennäköisesti jännitystiloja laulamisen aikana, mikä rasittaa äänihuulia. Siihen auttaa laulunopetus tai puheopetus. Sairaana kannattaa suosiolla levätä, myös puhetyöläisen. Huutamista kannattaa välttää.

Lauluasento vaikuttaa laulamiseen monella tavalla. Selän oikea asento takaa hyvän hengityksen. Niskan ja hartioiden kireydet tai virheasennot vaikuttavat usein ääneen. Tyypillistä on leuan ylösnostaminen tai hartiat lysyssä oleminen. Näitä asioita voit tarkaseltta itsestäsi helposti peilin avulla. Jännitystä aiheutuu myös, jos alaleuka on laulettaessa turhan edessä. Seinää vasten seisomalla voi tarkastella päänasentoa laulaessa.

Äänihuulien kanssa tulee joskus ihan ”oikeita” ongelmiakin. Liiasta rasituksesta voi tulla kyhmyjä, jotka kuuluvat käheänä äänenä (vrt. monet iskelmälaulajat). Kasvaimiakin niihin voi tulla, mikä toki on erittäin harvinaista. On myös ihmisiä, joilla toinen äänihuuli voi olla halvautunut. Minulla on ollut kuorossa parikin sellaista ihmistä, ja hyvin he ovat mukana laulaneet. Pieni käheys äänessä toki on, mutta kokonaisuutta se ei ole haitannut millään lailla. Näitä äänihuuliongelmia hoidetaan foniatrien kanssa. Usein hoito muodostuu yhdistelmästä erilaisia keinoja: lepo, voice massage, ääniterapia, laulunopetus. Joskus myös leikkausta tarvitaan. Onneksi suurin osa äänihuuliongelmista paranee ajan ja terapian avulla.

Tämän kirjoituksen perusteella voisi kuvitella, että laulaminen on kovin hankalaa ja vaarallista hommaa. Sitähän se ei periaatteessa ole. Laulaminen on puheen jatketta, ja puhuahan me kaikki osaamme. Laulamisen suhteen tuppaamme kaikki olemaan turhan perfektionisteja: julkisesti ei haluta laulaa ellei sitä osata tehdä täydellisesti. Se on ihan turhaa. Jos aikoo esiintyväksi taiteilijaksi, silloin osaamisen on oltava huippuluokkaa. Harrastusmielessä laulamalla voi tehdä mitä vain haluaa ja juuri niillä taidoilla, mitkä sattuu olemaan!

Sitten parin viikon kohokohdat: tunnelmallisesti lauletut Sibeliuksen laulut ja kahden eri miesstemman onnistuminen maanantain ryhmässä, tiistain ryhmän erinomainen sointi ja seitsemässä minuutissa toteutettu neliääninen laulu, keskiviikon ryhmän puhtaus ja taidokas viimeistely.

Lämmin kiitos minunkin puolestani niille, jotka antoivat aikaansa ja osaamistaan yhteisen ilon toteuttamiseen Vire-kodissa sunnuntaina. Hienosti meni!

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 18. marraskuu 2009 kello 11:07

Suomen paras kuoro valittiin jo, mutta aiheen ystäville on luvassa lisää mukaansatempaavaa musiikkidraamaa tuota pikaa.
16. joulukuuta alkaa nimittäin neliosainen brittisarja Kaikki pojat kuoroon, jossa nuori kuoronjohtaja Gareth Malone ottaa ison haasteen: Kuinka saada 11-15-vuotiaiden poikakoulu innostumaan laulusta?

Aikaa on yksi lukuvuosi ja aluksi koulun opettajatkin ovat epäileviä. Poikia kiinnostaa lähinnä urheilu ja sosiaaliset estot ovat kovat. Malonen tavoitteena on saada koko koulu laulamaan. Valikoitu iso kuoro esiintyy projektin päätteeksi Royal Albert Hallissa. Hanke muuttaa koulua ja osaa pojista paljonkin.

Kaikki pojat kuoroon voitti tammikuussa 2009 brittien Broadcast Awards-kisassa kategorian Best Popular Factual Programme.BBC:llä ensiesityksensä saanut sarja palkittiin myös Baftalla Features-kategoriassa huhtikuussa 2009.

Esitykset Kakkosella keskiviikkoisin klo 20.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 10. marraskuu 2009 kello 15:42

9.11. laulusession tähtihetki tuli tunnin lopulla: Walking in the Air, iki-ihana laulu LUMIUKKO-animaatiosta. Lauloimme sen suomeksi – Tarleena Sammalkorpi on tehnyt hyvät sanat. Meidän perheessä tämä leffa katsotaan joka jouluaatto, on katsottu niin kauan kun YLE on sitä lähettänyt. Ja laulun kohdalla fiilis herkistyy herkimmilleen. Niin nytkin jouluaaton tunnelma pehmeine lumipyryineen ja huikeine ilmalentomaisemineen laskeutui karuun luokkahuoneeseen laulua laulaessa. Hieno hetki.

Sibeliuksen Jo joutuu ilta oli minulle ennalta tuntematon, mutta nyt muutaman kerran laulettua pidän siitä yhä enemmän. Mestarismies on aina mestarismies…osaa laittaa nuotit nippuun niin että se on nautinto korville. Yksinkertainen mutta ei simppeli, tyylikkään pelkistetty melodia. Sama pätee mestarin En etsi valtaa, loistoa -lauluun, jota myös lauloimme. Näiden rinnalla Carl Collanin Sylvian joulualulu on sentimentaalinen. Mutta tunteisiin vetoamaan se on kirjoitettukin ja siinä onnistuttu.

Huomaan ettei vielä kannata riemuita ylä-äänieni onnistumisesta. Ne nimittäin eivät onnistu kun mennään tietyn portaan yli. Kurkku kirahtaa kiinni eikä tule pihaustakaan, vaikka kuinka hengittäisi ja komentaisi lihaksia ottamaan iisisti. Äänivärkit jännittyvät ja kurkkuun alkaa koskea, ja jos uhallakin yritän saada jotain ulos sieltä tulee ”kukko”. No, tässäpä on työmaata kevääksi…

Kevät, tosiaan. Jaana on kysellyt jatkotoiveita. Omalta kohdaltani en osaa muuta toivoa kuin että jatkuisi samaaan malliin. Sama aika ja paikkakin. Sali tietysti olisi priimaa mutta luokkahuonekin kelpaa, kun paikka sinänsä on ideaali.

Viime lauantain satelliittiooppera ei onnistunut, liikaa häiriöitä lähetyksessä. Niinpä emme saaneet nähdä ja kuulla miten käy julman prinsessa Turandotin yltiöpäisen kosijan. Tänä iltana olisi uusinta (jos jostain on saatu kunnon taltiointi), mutta minulla on muuta menoa.

Vielä lauluvideoista: Bohemian Rhapsody -versioita tutkaillessa viehdyin katsomaan enemmänkin Queen-tallenteita, ja taas kerran haukoin henkeäni Freddie Mercury-vainaan karisman edessä. Siinä oli mahtilaulaja! Ääntä ja asennetta vaikka muille jakaa. Lähipiirissä tuommoinen kukkoilija olisi sietämätön, mutta estradilla super. Epäilemättä tämä lahjakkuus olisi menestynyt myös klassikkopuolella.

Kommentoinut Jaana Turunen 11. marraskuu 2009 16:10

UMOahan me kuunneltiin. Koululaiskonsertin aiheena oli Big Bändien historia.

Kommentoinut Marita Jama 10. marraskuu 2009 17:27

Joo, häpeilemätöntä uhoamista ja rokkikukkoiluahan tuo Queenin meininki on. Mutta on joukossa hienojakin lauluja, kuten Bohemian Rhapsody ja Show Must Go On.

UMOako olitte kuuntelemassa? Olisin niin kovasti halunnut illan konserttiin, mutta pitää mennä toisaalle. Jospa joskus toiste pääsen UMOn lumoon.

Kommentoinut Jaana Turunen 10. marraskuu 2009 16:42

Keväällä jatketaan samaan aikaan ja paikkakin pysyy, ellei muuta ilmene. Olen jo alkanut haaveilemaan omasta laulusalista, jossa voidaan laulaa aina kun halutaan!

Freddie Mercurysta olen jotakuinkin samaa mieltä. Huikean karismaattinen kaveri! On sitten eri asia, pitääkö siitä musiikista vai ei. Kävin tänään koululaisten kanssa kuuntelemassa Big Band musiikkia, ja totesin, että on se kiva, kun voi kuunnella erilaista musiikkia ja tykätä kaikesta!

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 6. marraskuu 2009 kello 18:26

Laulu on raikunut tälläkin viikolla upeasti. Hesarissa kyseltiin vinkkejä kaamosmasennuksen voittamiseen. Toimittaja kun ei halunnut ekologisista syistä lentää Thaimaahan aurinkoon ja lämpöön. Ajattelin jo laittaa hänelle viestin, että tule laulamaan meidän kanssamme. Siitä on masennus kaukana, kun keskittyy laulamaan ja saa siitä virtaa.

Tiistain avoin laulukoulu jouduttiin pitämään luokassa, kun koululle oli sattunut vahinko, ja sali oli varattu kahteen eri juttuun yhtä aikaa. Joustimme tangon tanssijoiden edestä, sillä heille tanssiminen luokassa olisi ollut mahdotonta. Meitä sen sijaan oli sen verran, että sovimme luokkaan laulamaan.

Avoimen laulukoulun kanssa käytiin läpi kurkun toimintaa laulamisen aikana. Nopeasti hoksattiin, että kurkku pitäisi saada pysymään rentona laulamisen aikana, ja että se saattaa jännittyä ihan huomaamatta. Onneksi asian saa korjattua, kun vaan huomaa mitä tekee ja antaa itselle rentoutuskäskyjä. Ylös laulaminen saa meissä kaikissa leuanjännitymisrefleksit hereille, joten samassa veneessä ollaan laulamisen suhteen.
Pikku hiljaa harjoittelemalla leuka saadaan kuitenkin pystymään rentona yhä ylemmillä sävelillä.

Jokaisen ryhmän kanssa olen ihmetellyt sitä, että se mitä minulle kerrotaan omasta laulamisesta ennen laulukoulua, ei oikeastaan pidä paikkaansa. Kaikki ryhmät ovat poikkeuksetta laulaneet paremmin kuin millaisen kuvan etukäteen antavat. Näin lyhyessä ajassa ei niin huikeaa muutosta ehdi tulla, vaan käytännössä käy niin, että laulukoulun ohjeiden ansiosta saadaan ulos se, mitä osataan jo oikeasti. Sitä prosessia on ihana ohjata ja ennen kaikkea kuunnella vierestä.

Maanantain ja keskiviikon jatkoryhmissä jatkui edellisviikosta tuttu riehakas meno. Iso riski on, että kulkuset osataan kilistellä loistavasti joululaulajaisiin mennessä! Keskiviikkonna ehdin jo innoissani kertoa tulevaisuuden visioistani, nimittäin joululaulajaisista sinfoniaorkesterin kanssa ja joulukorttilevyn tekemisestä. Ensimmäisen suhteen tein jo alkusyksytä tieduteluja, ja sellainen kyllä saadaan aikaiseksi, kun ollaan ajoissa liikkeellä. JES! Joulukorttilevy ei ole oma ideani, vaan se tuli muualta. Ensin ajattelin sen olevan vähän liian iso projekti, mutta tämän viikon laulujen jälkeen todellakin mahdollinen! Mitäs jos lauletaan ensi syksynä tuttavillemme yhteinen laulutervehdys jouluksi?

Olen lisännyt uusia joululauluvideoita tänne sivustolle. Lisää on tulossa vielä myöhemmin. Vire-kotiin mennään viikon päästä jatkoryhmäläisten kanssa. Ensi viikolla jatketaan taas kaamoksen tappamista laulamalla!

p.s. Koululaisten avoin laulukoulu ei taida toteutua sellaisenaan Kansallisoopperasta johtuvista syistä. Ooppera kuitenkin toteutunee kouluyhteistyönä.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 3. marraskuu 2009 kello 15:02

Joulu lähestyy lähestymistään: Eilismaanantaina 2.11. laulettiin Jaanan koulussa lisää joululauluja. Sibeliusta ja muuta. Nyt valkeni mikä tekee sen oleellisen eron iskelmälaulajan ja klassisen laulajan välillä, esittivätpä nämä mitä tahansa. Iskelmätyyppi värittää ja fraseeraa, klassinen pyrkii ulosantamaan nuotit mahdollisimman puhtaasti ja yksinkertaisesti. Siinäpä se! Iskelmätyyppi varmaan tahtoo painotuksillaan tuoda esiin tunnetta tai tunnelmaa. Mutta tunne ei ole äänellä tehtävä temppu vaan ajatus, tai oikeammin mielentila, joka välittyy äänen kautta. En ole tätä näin tarkkaan tajunnut ennen kuin Jaana selkeytti.

Hassua, miten on voinut vuosikaudet tai jopa vuosikymmenet laulaa jotain tuttua laulua kiinnittämättä kunnolla huomiota sanoihin. Esimerkiksi Sylvian joululaulu. Ensimmäinen säkeistö on koti-ikäväisen ihmisen puhetta. Mies (?) kuvailee haikeasti joulukuusien tuiketta siellä kaukana kotona, mutta majapaikan katosta riippuva lintuhäkki palauttaa karuun todellisuuteen. Häkissä on hiljaista, lintukin potee alakuloa vankilassaan. Toisen säkeistön laulaa lintu, joka hetken kuvittelee itsensä vapaaksi. Kolmannessa taas miehen kaipaus kotiin yltyy suorastaan pateettiseksi. Tulee tunne ettei laulaja enää koskaan pääse takaisin synnyinmaahansa. Lopuksi mies kuulee jo häkkilinnun laulussakin kadotetun onnelansa ylistystä.

Noinhan se menee, päättelin, kun nyt kävimme laulua läpi säkeistö säkeistöltä. Silti jokin runossa jäi vaivaamaan. Kaivoin esiin alkukielisen tekstin, joka vain lisäsi hämmennystä. Lintu on kotoisin Pohjolasta kuten mieskin, mutta onko lintu kuollut ja siksi vaiennut? Vai kuuluuko hauta Etnan juurella miehen ystävälle? Tai rakastetulle? Oli miten oli, laulu on kaunis ja ansaitsee paikkansa pidetyimpien joululaulujemme joukossa.

Jouluteema herätti taas yhden toiveen Jaanalle: Voisimmeko ehkä laulaa Wilho Siukosen hienon, aivan liian harvoin kuullun laulun JOULUN ODOTUKSESSA? Siinä jos missä pääsisi harjoittelemaan myös tunnetta, sillä laulu on täynnä erilaisia tunneailahduksia, sekä melodian että sanojen osalta.

Näin lehdestä että Kuopion Nuorisokuoro voitti TV:n kuorokisan. Niin sitä pitää! M-a-h-t-a-v-a-a-!!

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 30. lokakuu 2009 kello 09:00

Mikäli tiedotusvälineitä on uskominen, loppuvuodesta me suomalaiset sairastamme ja rankasti, elleivät rokotukset ole kunnossa. Molemmat lapseni rokottiin keskiviikkona sikainfluenssaa vastaan. Samana iltana toiselle nousi kova kuume ja toisella seuraavana aamuna. Se oli odotettavissa, mutta ylimääräistä vaivaahan siitä seurasi. Toivottavasti kuitenkin vältämme sen pahemman taudin.

Tiesitkö, että laulaminen kohottaa vastustuskykyä? Saksassa Frankfurtin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa mitattiin Mozartin Requiemiä harjoittelevan kuoron vastustuskykyä (olikohan ne hienot nimet immunoglobuli A ja B?) ennen ja jälkeen kuoroharjoituksen. Selvisi, että vastustuskyky oli korkeampi (tai sen immunoglobulin määrä) heti harjoitusten jälkeen. Laulaminen siis lisää vastustuskykyä! Huono uutinen on se, ettei vaikutus kestä muutamaa tuntia pitempään. Laulaa kannattaa siis usein, että pysyy terveenä!

Laulamalla tuskin estetään sikainfluenssaa, mutta ainakin tarttuminen tehdään hankalammaksi. Pienemmät pöpöt saattavat sen sijaan pysyä poissa. Itse olen huomannut, että kun laulan aktiivisesti, sairastan flunssia harvemmin. Mikään tieteellinen näyttö se ei ole, mutta se saa minut uskomaan saksalaisten tutkimustuloksia.

Kevään avoimet laulukoulut ovat nyt netissä. Jos tiedät lauluinnokkaita tuttavapiiristäsi, kerro heille, että nyt olisi mahdollisuus tulla laulamaan. Jatkoryhmät jatkavat tammikuusta toukokuulle maanantaina ja keskiviikkona. Tarpeen mukaan pidetään vielä kolmaskin ryhmä. Keväällä pidän nuorille (13-23-v.)
ja 4.-6. luokkalaisille koululaisille omat laulukoulut. Nuorten laulukoulu kestää pari viikkoa, mutta koululaisten melkein koko kevään.

Kiitos palautteista, joita olen saanut jatkon suhteen. Toiveista on muodostumassa selkeästi kaksi päälinjaa: osa haluaa laulaa pääasiassa yksiäänistä, osa kaipaa kuoromaisempaa toimintaa. Otan toiveet huomioon ja teenkin teille muutaman ehdotuksen lähiaikoina. Myös miehiltä on tullut toivetta omasta ryhmästä aikanaan.

Ensi viikolla lauletaan taas! Avoimen laulukoulun teemana on kurkun seudun toiminta ja jatkoryhmät sukeltavat syvemmälle joululaulujen ihanaan maailmaan.

p.s. Käy viimeistään nyt kuuntelemaassa Rajattoman upea versio Bohemian rhapsodystä (löytyy videona). Mahtavaa laulueneregiaa!

Scroll to Top