Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 30. lokakuu 2009 kello 09:39

Nelosella alkavaan KUOROSOTA-ohjelmaan tarvittaisiin laulajia Kuopiosta.

Olemme juuri aloittamassa Nelosen Kuorosota -ohjelman toista tuotantokautta ja olemme tällä kertaa kasaamassa ohjelmaa varten kuoroa Kuopiosta. Olemme järjestämässä marraskuussa koelaulutilaisuuden Kuopiossa jonka kautta etsimme kuorolaisia mukaan kuoroon.

Kyseessä on siis hyvänmielen musiikkiohjelma jossa kuusi tunnetun suomalaisen artistin vetämää 20-hengen kuoroa kisaavat kuudessa suorassa lähetyksessä ensi vuoden helmi-maaliskuussa. Voittanut kuoro saa rahapalkinnon joka lahjoitetaan artistin kaupungista valitsemaan hyväntekeväisyyskohteeseen.

Viime vuoden Kuorosodan voitti Timo Kotipellon kuoro Lappajärveltä. Ohjelma keräsi parhaimmillaan ruudun ääreen keväällä 2009 yli puoli miljoona katsojaa.

Ohessa linkki viime vuoden Kuorosota tunnelmiin:
http://www.youtube.com/watch?v=_zkmISMXxDU

Lisätietoja Kuorosota-ohjelmasta antaa Suvi Valkonen (p. 040-3590319, suvi.valkonen@metronome.fi)

Suvi Valkonen
Production Manager
Metronome Film & Television
Pursimiehenkatu 29-31 A
00150 Helsinki
Finland
tel. +35840-3590319
suvi.valkonen@metronome.fi | www.metronome.fi

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 27. lokakuu 2009 kello 17:00

Eilismaanantaina oli Steinerkoulun luokkahuone jo ääriään myöten täynnä väkeä, kun jengi vain lisääntyy. Sali olisi mahtava harjoituspaikka, mutta (meidän epäonneksemme) siellä väännetään tangoa maanantai-iltaisin.

Äänitreeniä tehtiin taas hartaasti ja monenmoista. Kumma miten Jaana aina kuuleekin, kun joku vetää lepsusti tai ”kellarista” tai huonolla hapella. Minkäänlainen slarvailu ei saa armoa! Hyvä juttu, sillä oppimassahan me Laulukoulussa olemme.

Kun oli hetki tunnelmoitu Rauno Lehtisen hienon ON HETKI -biisin parissa, Jaana pisti meidät ryhminä bom-bommaamaan ja ding-dongaamaan. Mitäh?! Paljastui että kyseessä oli joululaulu KULKUSET. Eikä tämä vielä mitään, kajautettiin myös SYLVIAN JOULULAULU ja KUN MAASS’ ON HANKI… Joulu alkaa joutua jo lokakuussa. – Ja nyt olen jo varma että kykyni laulaa korkeammalta on parantunut. Toistuvat havainnot tästä eivät voi olla sattumaa!

Viime lauantaina näin ja koin toisen satelliittioopperan Star-teatterissa. Vuorossa oli Verdin Aïda perinteisenä tulkintana. Joukkokohtauksissa oli porukkaa lavalla kuin pipoa, mukaan lukien 2 jalorotuista hevosta ja 2 valkoista muulia. Norsuja ei sentään oltu paikalle roudattu. Tarinan pääkolmikko sen sijaan omasi hiukan norsuhkoja ulottuvuuksia, niin että siitä syntyi pullukoiden triangelidraama. 🙂 Ei millään pahalla, äänet olivat priimaa, ja sehän on oopperassa tärkeintä. Satelliittiyhteys pätki hieman, mutta ei se pahremmin tahtia haitannut.

Digi-TV:n tullessa valitsin televisiottomuuden. En ole toosaa sen koomin kaivannut, paitsi nyt kun kaverit puhuvat kuorokisoista. Olisihan se kiva tsempata kuopiolaiskuoroa ruudun ääressä – mutta kun ei niin ei. Pidän heille peukkua muuten vain.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 23. lokakuu 2009 kello 09:19

Tällä viikolla on tapahtunut paljon uusia asioita laulukouluissa. Jatkoryhmissä laulamista lähetyttiin eri tavalla kuin aiemmin, sillä meitä ohjasi vierilija Joona Saraste. Maritan blogista voi lukea hyvän koosteen tuntien annista. Jatkoryhmiin tuli myös uusia laulajia, mitä lisää tuonnempana.

Tiistaina aloitti upea naisten porukka avoimen laulukoulun. Ryhmä on ensimmäinen joka pääsee harjoittelemaan koulun saliin ja kerrankin tilaa oli kaikille kunnolla ja väljästi. Laulu lähti lentoon hyvin heti alusta, vaikka olimme toisillemme vieraita. Ensimmäinen kerta on aina tutustumista puolin ja toisin, mutta yleensä työtavat tulevat tutuiksi hyvin nopeasti.

Maanantaina ja keskiviikkona kokoontuviin jatkoryhmiin tuli muutamia uusia laulajia molempiin. Hienosti ja rohkeasti he olivat mukana alusta alkaen. Ensi viikolla ryhmiin tulee vielä pari uutta laulajaa lisää. Tila-asia täytyykin ratkaista tässä syksyn aikana, jotta sovitmme laulamaan hyvin yhdessä jatkossakin.

Olin eilen ”onnellisuuskoulutuksessa”. Itse asiassa teema ei ollut se, mutta kouluttajan taustan vuoksi onnellisuus jäi päällimmäiseksi mieleen. Tiesitkö, että onnellisimpia on naimisissa olevat, naistet ja henkilöt, jotka katsovat vähän televisiota? Onnelliset ihmiset ovat elämään positiivisesti suhtautuvia ja aktiivisia ihmisiä, jotka toteuttavat intohimoaan työssä tai harrastuksissa. Pienet arjen onnen tunteet ovat kuulemma tärkeämpiä kuin ”elämää suuremmat” kokemukset.

Tekeekö laulaminen sinulle hyvää? Minulle se tekee! Siksi onkin niin hienoa rohkaista, tsempata ja opettaa teitä kaikkia laulamaan enemmän, helpommin ja paremmin.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 20. lokakuu 2009 kello 14:38

Vaikkei Jaanan lauluopetuksessa ole suinkaan havaittavissa väljähtymisen vaaraa, vierailevan opettajan tunti oli mukavasti erilainen. Eilisen maanantaisession veti Joona Saraste, kirkaskatseinen ja -ääninen nuori alan ammattimies. Tuttuja juttuja käsiteltiin nyt hiukan eri vinkkelistä. Saimme tietää laulamisen kolme peruspilaria: hengitys, lihasjännitys ja tunne. Hengityksen tärkeys nousi taas vahvasti esiin, kun Joona jujutti meitä kipuamaan yhä ylemmäs ääniportaita. Alaraja tulee kyllä matalalta laulaessa vastaan mutta ylärajaa ei ole, Joona vakuutti. Uskoako tuota?? Totta kyllä, korkeat äänet tulivat helpommin kun oli kunnolla ilmaa kyljissä (eli siis keuhkoissa).

Tunnetta treeenattiin Joonan säveltämällä hauskalla lastenlaululla, jossa eläydyimme kiukuttelevan kersan mielenliikkeisiin. Joona korosti että on parempi löytää ensin aito tunne ja ottaa tekniikka vasta sen päälle – ei toisinpäin, kuten akateemisessa laulunopetuksessa usein tehdään. Falski tunne on hyvän esityksen vihollinen, olipa tekniikka kuinka täydellinen tahansa.

Lopputunti laulettiin ”Rannan autiutta” äänissä Jaanan toivomuksesta, kun nyt oli mukana tenorikin (= Joona). Olen mennyt alttoon ja siellä pysyin nytkin. Ei sillä että sopraanokaan liian korkealta tässä laulussa tuntuisi, mutta alttoon halukkaita on joukossamme vähemmän. Hyvältä kuulosti yhteislaulu, vaikka vielä joutuukin enimmältään keskittymään omaan stemmaan.

Lauantaina 10.10. käynnistyi Star-elokuvateatterissa live-oopperalähetysten sarja suoraan New Yorkin Metropolitanista. Mahtavaa!! Ensimmäisenä Puccinin Tosca tähtenään Karita Mattila. Luc Bondyn ohjaus on moderni, karu, jopa ”ruma” sanovat romanttisempiin tulkintoihin mieltyneet. Minua miellytti kaikki, laulusuoritukset, näytteleminen ja jylhän pelkistetty lavastus. Itse musiikki tietenkin pääosassa – ja se soi häiriöittä satelliittien välittämänä. Oli melkein kuin olisi itse istunut Metin katsomossa. Kiitokset Finnkinolle, että Kuopiokin pääsi tähän oopperaprojektiin mukaan. Luvassa on vielä monta herkkupalaa kevääseen asti…

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 20. lokakuu 2009 kello 09:07

Tänään alkaa tämän syksyn viimeinen avoin laulukoulu. Parikymmentä naista on tulossa ryhmään mukaan, joten meitä on mukava joukko koossa. Avoin laulukoulu kestää marraskuun loppuun saakka, ja seuraavat ryhmät starttaavat sitten ensi vuoden puolella.

Keväällä on tulossa omia avoimia laulukouluja myös nuorille (16-26-v.) ja koululaisille (4.-6. -luokkalaisille). Koululaisten laulukoulu kestää tammikuusta huhtikuuhun ja ryhmä toteuttaa yhteistyöproduktion Suomen Kansallisoopperan kanssa. Varaa siis jo kalenteriisi lauantai 17.4., jolloin musiikkikeskuksella on Auringonkukat -koululaisoopperan esitys!

Jos perheestäsi, ystäväperheistä tai työkavereiltasi löytyy sopivanikäisiä ja lauluinnokkaita lapsia, vihjaathan heille tästä mahdollisuudesta. Yritän saada nettiin lisätietoja tämän viikon aikana.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 13. lokakuu 2009 kello 09:10

Kyse ei ole siitä kuinka hyvä äänesi on,
vaan siitä, että tunnet vahvaa halua laulaa,
ja että sinulla on rohkeutta laulaa sillä äänellä,
joka sinulle on annettu.

-Elizabeth Berg

Tällainen oli tämän aamun ajatusten aamiaisella tarjolla. Hyvä ajatus kaikille! Mukavaa päivää!

Kommentoinut Marita Jama 15. lokakuu 2009 11:19

Tasan näin! Laulaminen on itseilmaisua, hyvällä mielellä ollessaan ihminen laulaa tai hyräilee, ja laulaminen voi myös liennyttää pahaa mieltä. Eikä siinä tosiaan tarvitse ajatella äänen ”hyvyyttä”. Jokainen saa laulaa äänellään. Ennenvanhainen koulusysteemi vain on tehnyt paljon hallaa tässä asiassa. Ne kamalat, nöyryyttävät laulukokeet… Minut opettaja diskasi kerran syystä että olin valinnut laulettavakseni ”Kodin kynttilät”. Ei käy, se on iskelmä, oli opettajan tyly tuomio. Ja minä kun en millään olisi suostunut veisaamaan tylsää ”Joudu ilta kaunis”, joka olisi ollut hyväksyttyä kamaa. Huh, noita aikoja!

Scroll to Top