Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 8. lokakuu 2009 kello 09:30

Tiistaina pidettiin viimeiset tunnit avoimen laulukolun ryhmissä. Syysloman jälkeen alkaa vielä yksi naisten ryhmä, johon on lopulta tulossa 25 innokasta laulajaa. Onneksi sain ison salin käyttöömme!

Laulukoulujen lopuksi pyysin ja sainkin taas palautetta. Lämmin kiitos kaikista kommenteista ja kehitysehdotuksista! Mukavalta tuntui se, että lauluinto näyttäisi lisääntyneen laulukoulun myötä. Jatkosuunnitelmia tuntui olevan suurimmalla osalla, jotkut jatkoryhmissä, toiset omissa lauluharrastuksissa ja osa vielä miettii itselleen sopivaa lauluharrastustapaa.

Naisten ryhmässä tuntui olevan erityistä intoa kuorotoimintaa kohtaan. Miehet taas kaipasivat omaa jatkoryhmää mukavaksi muodostuneen porukan ympärille. Molemmat ideat ovat hyviä ja ehdottomasti kehittämisen arvoisia. Laitan vielä tuonne keskusteluosioon avukset kehitysideoista. Jos sinulla on niihin liittyviä ajatuksia, kerro niistä minullekin. Yhdessä saamme aikaan parhaan mahdollisen suunnitelman!

Jatkoryhmissä laulettiin tällä viikolla raikkaasti ruotsalaisittain ja hetkittäin vähän tuskastuneesti Kiiriminnaa. On suuri sun rantas autius alkaa soida jo mainiosti. Olisipa hienoa, jos sitä voitaisiin laulaa pian ulkoa… Silloin päästäisiin paremmin nauttimaan upeasta harmoniasta ja keskittymään laulamiseen paperin katsomisen sijaan.

Ensi viikolla vietetään syyslomaa, mutta sitten jatketaan taas täydellä tohinalla. Uusia lauluja on luvassa ja uusia laulukoululaisia myös. Kun vielä löytäisi uuden sopivan laulutilankin…

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 6. lokakuu 2009 kello 11:30

Nonnih! Eilen 5.10. Jaana läjäytti eteemme ensimmäisen suomalaisen jazz-rallin nuotit. Legendaarinen Ramblers-pumppuhan sen alkujaan savikiekolle ikuisti vuonna 1931. Loistava kappalevalinta syyspimeään koleaan sadeiltaan! Jaanan kanssa Elainea treenatessa tuli hiukan asiaaa jazzfraseerauksestakin – kuinka pitäisi osata tietyissä kohdin nykäistä himpun etuajassa, silti tahdissa pysyen. Ihailen vanhojen jazzlaulajien, Ella Fitzgeraldin ja kumppanien taitoa kuvioida rennosti rytmipatjan päällä. Siitä syntyy svengi!

Kiiriminnaa treenattiin taas sitkeästi. Eihän se vielä mene kun on niin paljon ”liikkuvia osia”. Mutta voi jo aavistaa kuinka hieno siitä tulee, jos opimme kaiken mitä pitää. Värttinän versiossa tempo on hurja, meidän ei lähelläkään sitä. Mutta meillä on rap-osuus!

Rannan autiuden stemmoja kertailtiin myös. Hankala pysyä alttoäänessä kun toiset paahtaa korvan juuressa omiaan. Sitten sujuu, kun opin sävelkulut ulkoa. Nuoteistahan minulle lukutaidottomana on apua vain suuntaa-antavasti. Kyllä keljuttaa etten silloin aikoinaan…

Ja loppukaneetiksi riemukas havainto: Olin viikonloppuna yliopistolla tyttäreni valmistujaisseremoniassa, jossa yhteislaulettiin Gaudeamus igitur. Sepä ei tuntunutkaan liian korkealta vaan tuli kurkusta kirkkaasti ulos. Laulukoulun ansiota!!! JOTAIN siis on meneillään ääniorgaanini vaiheilla. Ero aiempiin vastaaviin kokemuksiini on pieni mutta selvä. Huomaan myös kiinnittäväni huomiota siihen mistä ja miten ääni laulaessa tulee, toisin kuin ennen. Mielikuvat eivät aina ole samoja mitä Jaana tarjoaa, mutta tärkeintähän on ymmärtää mihin pyritään.

Mietin pitäisikö varata Jaanalta yksityistuokio, jolloin hän ottaisi minulta loputkin luulot pois. Kerään rohkeutta…

Kommentoinut Jaana Turunen 6. lokakuu 2009 16:45

Hyvä hyvä! Se Gaudeamus ei ole lauluna ihan helpoimmasta päästä. Mukava ylöspäin meneviä hyppyjä… Loistava harjoituskappale meillekin, ja hyödyllinenkin, ainakin lakkiasten aikaan. Keväällä harjoitellaan!

Ei laulutunneilla ole tarkoitus ottaa luuloja pois, vaan ohjata laulamista sellaiseen suuntaan, että se tuntuu aina vaan mukavammalta…

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 1. lokakuu 2009 kello 11:30

Tällä viikolla laulukouluryhmissä oli paljon puhetta siitä, mitä laulamiselle tapahtuu laulukoulun jälkeen. Tarkoitukseni on ottaa asia esille viimeisellä kerralla, mutta tässä jo etiäisiä:

Laulamista voi jatkaa jatkoryhmässä, jos haluaa laulaa edelleen viikottain. Jatkoryhmiä on kaksi, joista toinen kokoontuu maanantaisin ja toinen keskiviikkoisin samassa tutussa luokassa klo 17:30-19. Syyslomaviikkoa 42 lukuunottamatta laulut jatkuvat joulukuun ensimmäiselle viikolle saakka, ja sitten loman jälkeen tammikuussa jatketaan. Miehiä käy toistaiseksi maanantain ryhmässä, mutta keskiviikon ryhmäänkin saa tulla. Jatkoryhmän hinta on koko syksyltä 220 €, mutta syksyn laulukouluista tulevat voivat vähentää siitä laulukoulumaksun. Maksuun sisältyvät myös Joululaulajaiset 12.12.

Jos lauluintoa löytyy edelleen, mutta viikottainen kokoontuminen ei onnistu, niin silloin voi tulla kertauskurssille 20.-22.11. ja edelleen Joululaulajaisiin 12.12. Kertauskurssi kestää 8 h + 3 h joululaulajaisia ja sen hinta on 120 €.

Keväälle on suunnitteilla yhtä sun toista, mutta olen kovasti kiinnostunut kuulemaan, millaista laulutoimintaa sinä kaipaat. Kaikki vinkit ovat tervetulleita!

Jatkoryhmissä ja kertauskurssilla laulukouluissa opittua sovelletaan käytäntöön eli ihan oikeisiin lauluihin. Laulamme laaja-alaisesti eri tyylisiä lauluja kevyestä klassiseen. Osaan lauluista opetellaan myös stemmoja eli muita ääniä. Kertauskurssin ohjelmisto keskittyy kokonaan joululauluihin.

Olette myös kaikki lämpimästi tervetulleita Joululaulajaisiin lauantaina 12.12. klo 15-18. Joululaulajisissa laulamista ryydittää bändi ja laulamista riittää kaikille perinteisistä joululauluista uudempiin klassikoihin. Joululaulajaisten pääsymaksu on 10 € (jatkoryhmäläisille ja kertauskurssilaisille 0 €). Mukaan voi ottaa myös muita lauluintoisia perheenjäseniä, ystäviä ja tuttavia. Ennakkovaraukset voi tehdä info@avoinlaulukoulu.fi, maksu maksetaan ovella (paikkoja on siis rajoitetusti).

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 1. lokakuu 2009 kello 12:05

Tällä viikolla kaikissa ryhmissä on kuultu poikkeuksellisen hyvää laulamista. Vai pitääkö tässä alkaa ajattelemaan, että laulaminen on muuttunut pysyvästi toiselle tasolle? Se jos mikä olisi aivan loistavaa ja suuri ilon aihe meille kaikille!

Jatkoryhmissä On suuri sun rantas autius alkaa pikku hiljaa sujua. Korvia hivelevästä harmoniasta päästään siis jo nauttimaan. Kiiriminna sen sijaan aiheutti suurta hämmennystä: missä sanat menevät, mitä minun pitää laulaa, miten räppi rytmittyy. Ei hätää! Tällaisissa kappaleissa ajan täytyy antaa vaikuttaa. Kerralla kaikkea ei voi eikä tarvitse sulattaa hetkessä. Laulu valmistuu aina ajallaan.

Toivottavasti kehuminen ei ole kokenut inflaatiota, mutta aihetta siihen on ollut runsaasti. Saanhan kuulla samaa komeaa laulamista ensi viikollakin?

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 29. syyskuu 2009 kello 12:00

Jaanan reenirepusta löytyy yhä uusia hauskoja ääniharjoitteita. Ei kun ylä- ja alamäkiin taas uusien äänneyhdistelmien kanssa. Sanoisin näitä äänen uimaharjoituksiksi: Sukelletaan, noustaan pintaan kuviokellumaan, nopea spurtti, kuperkeikkakäännös, vauhtipotku ja rentoa lillumista laulun laineilla. Kivaa!!

Valtaosa tämänkertaisesta maanantaitunnista omistettiin Kiiriminna-rapille. Siinä riittääkin pakertamista monine äänineen ja ”rooleineen”. Menin taas rap-ryhmään, puhelaulun rytmi vetää puoleensa. Tekisi mieli heittäytyä leikkimään vapaasti rytmiraamin sisässä, mutta ryhmässä täytyy löytää yhteinen tapa ja tahti.

On suuri sun rantas autius soi äänissä tosiaankin kauniisti, kiitos hienon sovituksen. Vinkki Jaanalle: Tsekkaapa Kaj Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle – selkäpiitä hivelevä kuorolaulu sekin. Nautinto nostaa niskahiukset pystyyn…

Ja vielä muutama sekahavainto: Onpas mainio tuo ”Musiikki on jokamiehen oikeus” -linkki. Hyviä juttuja! Pirtsakka lisä ovat myös Laulukoulun sivustoon liitetyt kulttuuriuutiset. Ne tulee silmäillyksi heti sivuille kirjauduttua. Hyvä homma tämä meidän sivusto kaiken kaikkiaan. – Mitä muut olette mieltä? Miten käytätte sivustoa? Minä seilaan pitkin poikin, kuuntelen lauluja ja katselen onko mukaan ilmestynyt uusia profiileja. Vaikken tunne teistä laulutovereista juuri ketään ”siviilissä”, jonkinlainen tuttuus ja yhteys syntyy tämän kautta. Me ollaan jo aika iso rinki. JOU!

Kommentoinut Jaana Turunen 1. lokakuu 2009 11:36

Laulu on ohjelmistossa mielessä ja ajattelin sitä keväälle…

Kommentoinut Minna Kumpulainen 30. syyskuu 2009 16:12

Tästä linkistä löytyy tarkoittamani versio: http://www.youtube.com/watch?v=7zzZWUe81k4&feature=related

Kommentoinut Minna Kumpulainen 30. syyskuu 2009 16:06

Tuo Chydeniuksen Kalliolle kukkulalle kuulostaa kyllä hienolle kolmiäänisessä versiossa, joka on myös vähän kaanonmainen..

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 24. syyskuu 2009 kello 20:4

Viime viikko meni sormidraaman parissa niin, etten ehtinyt kirjoittaa tänne lainkaan. Nyt on ihan pakko, kun on niin paljon asiaa, kiitos teidän kysymysten. Ne ovat nimittäin olleet oikein hyviä, ja olen joutunut vähän pohdiskelemaan vastauksia sekä ottamaan asioista selvää kokeneemmilta.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin iloinen, että tapasimme tällä viikolla suunnitelmien mukaan. Viikonloppu meni nimittäin harmitellessa tulevia perumisia, joita ei onneksi tarvinnut tehdäkään. Laulaminen kehittyy tasaisen varmasti joka ryhmässä, ja välillä tulee sellaisia erityisen ilon ja osaamisen pilkahduksia, joita haluan ehdottomasti kuulla lisää! Ja paljon, kiitos!

Sitten niihin kysymyksiin siinä järjestyksessä kuin mieleen tulee:
Miksi harjoituksissa on helppo laulaa ylös, mutta lauluissa niin vaikeaa? Pari asiaahan siihen vaikuttaa: teksti ja sävelkulut. Erilaisten tavujen tuottaminen saattaa jäykistää leukaa ja kieltä, jolloin kurkunpääkin jäykistyy ja pyrkii nousemaan ylös. Sitten laulaminen alkaa tuntua ”ahtaalta” kurkussa ja varsinkin ylhäällä vähemmän mukavalta. Harjoituksissa käytetään yksinkertaista, lyhyttä sävelmää, joka on helppo toistaa uudestaan koko ajan pikku hiljaa ylöspäin mentäessä. Lauluissa ylösmenot tulevat aina ”yllättäen” eikä pikku hiljaa, joten kehon vanhat muistit saavat siinä oivan tilaisuuden pulpahtaa pintaan. Joskus tuttujen laulujen laulutapaa on vaikeampi muuttaa kuin uuden oppiminen suoraan toisella tavalla. Rennosti laulaminen taas on oikeastaan mahdotonta, kun melodiaa ei tunne hyvin. Rentoon laulamiseen pääsee vasta sitten, kun osaa sävelmän hyvin. Ja rennosti on helppo laulaa, kunhan hengitysmoottori on aktiivisena käynnissä.

Mitä jos ei tykkää omasta äänestä? Periaatteessa se oma ääni on kaikista ihanin :-). Laulutekniikkaa opiskellessa kannattaa tunnustella sitä, miltä laulaminen tuntuu sen sijaan että kuuntelee, miltä se kuullostaa. Kun laulaminen sujuu vapaasti, se kuullostaa aina hyvältä ja tuntuu hyvältä sekä laulajasta itsestään että kuulijastakin riippumatta siitä, millaisen äänen on sattunut syntymälahjana saamaan. Jos vertaa itseään pelkästään huippulaulajiiin, niin riskinä on aina toiseksi jääminen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kannattaa laittaa hanskat naulaan ja lopettaa kokonaan. Sujuessaan laulaminen tuo niin paljon iloa ja hyvää oloa, ettei tätä ilmaista ja kaikkien saatavilla olevaa huumetta kannata missään nimessä hylätä. Haluaisinkin rohkaista; rakasta ääntäsi, sillä se tekee sinulle hyvää!

Miksi minä laulan kovempaa ylä-ääniä? Tätä piti oikein miettiä muutama päivä. Tietoisesti en laula niitä kovempaa, mutta selityksiksi tarjoan seuraavia vaihtoehtoja: 1) ylä-äänet kuuluvat paremmin kuin alaäänet 2) äänialani on lyyrinen sopraano, jonka parhaiten soiva alue on siellä, missä laulukouluissa lauletaan ylä-ääniä (parhaiten soiminen ei muuten tarkoita helpoiten laulettavaa) 3) laulaisinko niitä tiedostamatta kovempaa? Joka tapauksessa, sano, jos korviin ottaa! Tämä kysymys sai minut miettimään omaa laulamistani, joten kiitos hyvästä ajatusten herättämisestä!

Viime aikoina on alkanut tulla sen oloisia kommentteja, että jotain laulamisessa tapahtuu, mutta itse ei ole ihan varma siitä, onko suunta oikea. Tuntumaa eri asioista saadaan, joskus ihan häivähdyksen omaisina. Hienosti myös uskallatte sanoa, jos mitään ei tunnu. Niin pitääkin! Laulamisessa ei ole yhtä tietä onnelliseen lopputulokseen. Sitä paitsi se etsiminen jatkuu loputtomiin. Superstaratkin oivaltavat jatkuvasti uusia asioita omasta laulamisestaan. Jos jää odottamaan sitä, että on ”täysin oppinut laulaja”, saattaa odotusajasta tulla todella pitkä. Kannataa siis nauttia niistä pienistä häivähdyksistä ja satunnaisista vastoinkäymisistäkin. Ne nimittäin ovat osa laulamisen kehityskaarta, jonka jokaisessa vaiheessa laulamisesta voi ja saa iloita täysin rinnoin.

Jatkoryhmissä laulettiin laulua elokuvasta Så som i himmelen, Niin kuin taivaassa, joka kertoo ruotsalaisesta orkesterinjohtajasta, joka palaa entiseen kotikyläänsä ja saa siellä johdettavakseen paikallisen kirkkokuoron. Huikea elokuva, josta löytyy pieniä musiikkipätkiä youtubesta (kun laitat elokuvan nimen hakuun). Jos haluat ´kokea vaikuttavan elokuvaillan, suosittelen tätä lämpimästi.

Laitan vielä yhden linkin keskustelupalstalle aiheesta laulaminen on jokamiehen oikeus. Siellä on erittäin mielenkiintoista asiaa musikaalisuudesta ja laulamisesta.

Mukavaa viikonloppua (jos jaksoit lukea tämän loppun saakka)!

Kommentoinut Marita Jama 29. syyskuu 2009 10:52

Kiitos Jaana, lisää tämmöistä! Stimuloivia ajatuksia, jotka pistävät omatkin aivosolut liikenteeseen. Tosiaan, laulaessasi ylä-äänet kuuluvat ”kovemmin”. Minusta luonnollinen syy on se että korkeat äänet ovat kirkkaampia ja siksi kuuluvampia. Ihailen ylä-ääniesi puhtautta ja heleää pakottomuutta, kun omat esitykset sillä alueella ovat enemmän tai vähemmän hallitsemattomia kiekaisuja. On onnessa mitä sieltä kurkusta tulee… Ja se omasta äänestä tykkääminen sitten… Likkana väsäsin laulujani kelanauhurin kanssa, ja siinä sitä omaa ääntä oppi kuulemaan ja pakostakin hyväksymään. Äänellään variskin laulaa! Se mitä sanot laulamisen ilosta on taivahan tosi. Hyvällä tuulella sitä laulelee ihan luonnostaan. Ja jos on vaikka allapäin, alkaapa laulaa jotain tunnelmaan sopivaa niin pian tunnelma muuttuukin, kevenee. Eläköön musiikki, elinvoiman eliksiiri!

Scroll to Top