Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 13. maaliskuu 2014 kello 10:25

Kun ensimmäiset laulukoulut päättyivät toukokuussa 2009, siemenet jatkolle oli kylvetty. Ensimmäiseksi toteutimme kesäkuun alussa lauluristeilyn Kallavedelle, ensimmäisen monista hienoista. Liki puolet laulukoululaisista toivoi jatkoa syksyyn ja niin aloitin kahden jatkoryhmän kanssa steinerkoululla syksyllä 2009.

Ryhmät kokoontuivat maanantaisin ja keskiviikkoisin. Heti alusta alkaen ryhmäläisillä oli mahdollisuus käydä toisessa ryhmässä, jos eivät päässeet käymään omassaan muiden menojen vuoksi. Tämä systeemi sai runsaasti hyvää palautetta ja mahdollisti monen vuoro- ja reissutyöläisen mukaantulon.

Syksyllä starttasivat myös seuraavat laulukouluryhmät ja ensimmäisen toimintavuoden 2009 aikana laulukoulun kävi yli 120 laulaja! Moni nykyisistä laulajista onkin ollut mukana noista ajoista saakka.

Syksyn aikana tuli myös kyselyjä kuorotoiminnasta ja niinpä teimme keväällä 2010 kuorokokeilun, jonka ansiosta syksyllä 2010 aloitti toimintansa Maestralaulajien kuoro, jota on kutsuttu Vimmaksi viime syksystä alkaen. Kuorokokeilun perusteella näytti siltä, että syntymässä oli naiskuoro. Suureksi yllätyksekseni syksyn ensimmäisessä harjoituksessa liki kolmasosa oli miehiä, joten naiskuoron sijaan syntyi sekakuoro.

Keväällä 2010 Anu tiukkasi minulta, että millaisia suunnitelmia minulla on jatkossa. Kerroin mielessäni olleesta klubi-mallista (yhdellä maksulla voi käydä kaikissa ryhmissä) ja se sai heti todella lämpimän vastaanoton. Lauluklubi Maestran toimintamalli sai siis syntynsä tuolloin, mutta siitä lisää seuraavissa muistelmissa.

p.s. Pitäisikö meidän lähteä lauluristeilylle Kallavedelle tänä kesänä? Viime kesä jäi väliin.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 13. maaliskuu 2014 kello 19:19

Talvilomaviikko meni että humahti – ja Vimma-kuorolla on enää viisi harjoitusta ennen ennakkokeikkoja ja varsinaisia konsertteja. Kohti huhtikuuta mennään pelottavalla vauhdilla! Tiistaina käytiin jälleen läpi ohjelman alkupuolisko. Paitsi että pitäisi todellakin osata ulkoa laulujen sanat, pitäisi meidän ”puhetorvien” myös muistaa omat osuutemme ja mihin väliin mikäkin spiikki tulee. Painajaiskuva: Koko kööri seisoo lavalla hiiskahtamatta, odottaen että minä astuisin esiin ja sanoisin sanottavani – mutta minulla on bläkäri ja vain seison ja ihmettelen muiden mukana. Kuiskaajaa ei ole, joten Jaana joutuu huutamaan iskun pianon takaa ja tunnelma on mennyttä…

Huh. Kokemuksesta tiedän, että musta aukko voi tulla vaikka olisi harjoitellut kuinka hyvin. Ei auta kuin toivoa parasta ja pyrkiä esiintymistilanteessa rennon keskittyneeseen tilaan. Silloin muistikin pelaa parhaiten ja oikosulun vaara on pienempi.

Juhlalauluissa tutustuimme Katriina Honkasen ystävilleen häälahjaksi kirjoittamaan lauluun Silta. Laulu oli minulle uusi, mutta tekijän tunnen vuosien takaa. 1970- luvun lopulla Kuopion teatterissa esitettiin laulunäytelmää Ulkosaarelaiset, jossa tanssi- ja kuorotyttöinä esiintyivät mm. sisarukset Tiia ja Katriina Honkanen ja allekirjoittanut keltanokkadramaturgi. Meidän piti eräässä kohtauksessa syödä hyvällä halulla savusilakoita, mutta näytelmää esitettiin niin paljon että kyllästyimme silakoihin täysin. Tarpeistonhoitaja armahti meitä ja vaihtoi kalat nakkeihin, jotka katsomoon näyttivät edelleen silakoilta… Näyttelijäperheen lapsista tuli molemmista näyttelijöitä, ja Katriinasta myös lauluntekijä-muusikko.

TV:ssä alkoi taas uusi laulukisa, nimeltään Tähdet, tähdet. Siinä joukko tunnettuja artisteja kisaa esittämällä lauluja eri genreistä. Ensimmäinen koetinkivi oli rap. Miten kävi Jari Sillanpäältä, Vicky Rostilta, Olli Hermanilta ja kumppaneilta räppääminen? No, vaihtelevasti… Eniten pihalla oli oopperalaulaja Laura Pyrrö, joka ilmeisen tietämättömänä oli valinnut kaikkien tosiräppärien inhokkibiisin muinaiselta huumoribändi Raptorilta. Voi sääli ja häpeä… Sen verran utelias kuitenkin olen, että aion tätäkin tuotantoa ainakin sivusilmällä seurailla.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 1. maaliskuu 2014 kello 14:30

Nuorena tyttönä äitini otti jonkin aikaa laulutunteja. Häntä kannustettiin jatkamaan opintoja pitemmällekin, mutta maalaistalon tytär ei taiteen tielle astunut. Hän teki talon töitä ja naimisiin mentyään asettui kotiäidiksi. Mutta opitut laulut eivät häntä kokonaan jättäneet:  ruokaa laittaessaan ja astioita tiskatessaan hän lauloi niitä keittiössä. Ja minä vietin varhaisvuoteni näiden laulujen helinässä – sillä radiostahan kuunneltiin vain uutiset, lastentunti, maanantaikuunnelmat, lauantain toivotut ja äänilevykonsertti lepopäivän ratoksi.

Maestrassa olen saanut kohdata uudestaan joitain äitini keittiölauluista. Iloisen haikeat kohtaamiset tuovat heti korviini äidin kirkkaan puhtaan äänen. Uskon että hänellä todella olisi ollut lahjoja laulun alalla. Viimeisin kohtaaminen tapahtui keskiviikon juhlalaulut -teematunnilla: ”Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin…” En edes tiennyt että laulun nimi on Rauha ja säveltäjä Ilmari Hannikainen, mutta laulan sen ulkoa koska tahansa. Jälkeenpäin minulle on selvinnyt, että etenkin Oskar Merikanto oli äidin keittiöohjelmistossa vahvasti läsnä. Eikä ihme, onhan Merikanto armoitettu laulumelodian mestari. Vielä odotan, jos jossain käänteessä Maestrassa eteemme osuisi Merikannon Lastentaru takkavalkealla. Tuo yllätyskäänteeseen päättyvä pieni laulu on niin suruisan suloinen…

Vimma-harjoituksissa saimme konserttimme loppupuolenkin kävellyksi (ja tietenkin lauletuksi!) läpi. Vieläkin minulla on kavalia kuoppia stemmoissa. Äkkiä unohdan jotain tai huomaan vetäväni ihan hatusta. Lääke tähän on yksinkertainen: Kuuntele, kuuntele, kuuntele stemmoja netistä ja junttaa ne takaraivoosi!

Jaanan muisteloita Maestran alkutaipaleelta on hauska lukea. Erityisen kiinnostava on syntyhistoria, jota emme ole näin tarkkaan tienneetkään. Tosiasiana pysyy, että Jaana osui loistavaan markkinarakoon, kun Kuopiosta puuttui tällainen jokanaisen ja -miehen laulukoulu. Ei korkeaa aloituskynnystä, ei pelottavia edistymisvaateita – toisaalta ei myöskään pelkkää tavoitteetonta yhteislaulua. Konsepti on jalostunut ja kehittyy edelleen. Tässä koulussa yhdistyvät laulamisen ilo, vapaus nauttia siitä kukin tavallaan, ja todellinen oppiminen.

Kommentoinut Jaana Turunen 6. maaliskuu 2014 13:07

Kiitos Marita! En olisi itsekään osannut kiteyttää noin hyvin Maestran toimintaperiaatteita. Slogan silkkaa laulamisen iloa tarkoittaa juuri tuota: laulaminen tuo iloa, kun siitä voi  nauttia itselle sopivalla tavalla ja kehittyä rauhassa toimivien ohjeiden avulla.

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 24. helmikuu 2014 kello 12:28

Viisi vuotta sitten näihin aikoihin olin innosta piukkana: Pohjois-Savon taidetoimikunta oli myöntänyt minulle apurahaa Avointen laulukoulujen toteuttamiseen Kuopiossa. Myöhemmin sain vielä lisää apurahaa nuorten laulukouluihin ja aloittajien kuoron perustamiseen Pohjois-Savon Kulttuurirahastolta ja Kulmakoulusäätiöltä. Yksi hakemusten tavoitteista oli se, että toiminnasta saadaan apurahakauden jälkeen jatkuvaa. Näin myös tapahtui!

Ensimmäiset laulukoulut aloittivat 21.4.2009. Alkupään taipaleeseen pääset tutustumaan, kun kelaat blogiarkistosta esiin ensimmäiset postaukset. Ensimmäisistä tapaamisista kirjoitin sekä minä että alusta asti mukana ollut Marita.

Ensimmäiset laulukoulut kokoontuivat miesten ja naisten ryhmissä. Nykyisin ryhmiä ei ole erikseen, mutta suhdeluku on säilynyt ennallaan: 75 % naisia ja 25 % miehiä. Laulukoulu-ryhmiä olen vetänyt tähän mennessä kolmmisenkymmentä, joten rutiinia on päässyt kehittymään hyvin. Enää en tarvitse edes muistilappuja tunneille, kuten alussa.

Laulukoulujen sisältö on myös kehittynyt matkan varrella. Moni hyvä idea on tullut palautteiden kautta, kuten viime vuonna alkaneet Avoin laulukoulu -jatkokurssit. Itse olen löytänyt opettamiseen tärkeitä työvälineitä Estill-koulutuksen kautta. Tekemistä riittää yhä, sillä kirjallista materiaalia kurssista toivotaan. Työ on alkanut jo Avoin laulukoulu -blogissa ja ajatkuu edelleen ensi kesänä. Tein blogin erikseen, jotta siihen liittyvä tieto olisi helpommin löydettävissä kuin täältä Maestranetin-blogista.

Ensimmäisistä yli 70 laulukoululaisesta mukana on edelleen monia. Joka vuosi joukkoon on liittynyt uusia laulajia. Laulukoulun on käynnyt viidessä vuodessa 400 laulajaa, mikä on aikamoinen määrä! Avointen laulukoulujen myötä syntyi myös yritykseni Maestra, jonka kautta laulukoulutoimintaa jatketaan edelleen.

Niinpä huhtikuussa on aihetta juhlaan. Viisivuotisjuhlaa vietetään tietysti laulamisen ja Vimma-kuoron Kuiskaa mulle pihapuu -esityksen merkeissä. Avoimista laulukouluista syntyi aloittelijoiden kuoro, joka esiintyy nykyään nimellä Vimma, mutta se on toinen tarina ja toisen postauksen aihe.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 20. helmikuu 2014 kello 18:11

Maestra-jengin lauantainen musikaalireissu Tampereelle onnistui loistavasti – paitsi sellaista mitätöntä pikkuseikkaa, että meikäläiseltä oli jäänyt lompsa kotiin. Hölmistyttävä yllätys paljastui taukopaikan kassalla, kun piti maksaa sapuskat. Kuorotoveri Seija vippasi rahaa, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Itse pääasia eli Tampereen Teatterin Les Misérables ei jättänyt toivomisen varaa: hyvin laulettu, näytelty ja ylöspantu. Täysin kansainvälistä tasoa.

Maailmalla näkemieni musikaalien joukosta juuri tämä oli jäänyt puuttumaan. Nyt tiedän, että hyvin se ansaitsee paikkansa klassikkona. Erikoisin musikaalin katsomiskokemukseni liittyy Miss Saigonin esitykseen Broadwaylla. Eräässä kohtauksessa näyttämölle laskeutui yläilmoista oikea helikopteri. Huh?! Ehkä se oli tavallista pienempi mutta silti vaikuttava ilmestys. Ja meteli oli melkoinen. Toinen mieleen jäänyt on Starlight Express Lontoossa. Musikaalin ”henkilöt” ovat sähkö- ja höyryvetureita, ja koko juttu esitettiin isolla areenalla täyttä vauhtia rullaluistellen. Huima suoritus laulaa täysillä ja viedä läpi hengästyttävä luistelukoreografia.

VIMMAlla oli tiistaina ensimmäinen varsinainen asemaharjoitus. Laulettiin ja käveltiin ohjelmaa alusta puoliväliin – hienosti päästiin jo sinne asti. Näin rakentuvat kuoron liikkeet, ja välispiikit antavat kokonaisuuteen oman lisänsä. Uskon että mitä pitemmälle harjoitukset etenevät, sitä isommaksi kasvaa myös intomme juhlakonsertin tekemiseen. Tämä on oikeasti jännittävää!

Sitten niihin lillukanvarsiin. Olen tunnetusti kranttu laulutekstien suhteen, ja maanantain Maestra-tunnilla törmäsin taas kerran kehnoon tekstiin. Mistä kertoo tuotos nimeltä Hetken tie on kevyt?? Alussa mainitaan pikkusisko, joka tosin ”vasta kohdattiin”. Lieneekin siis kyse ns. sielun sisaresta? Mutta ei, jatko antaa hämärin sanakääntein ymmärtää että kyseessä on enempi fyysinen kuin henkinen viehtymys. – Ei laulutekstin tarvitse olla selvä kuin pläkki (=tylsä), mutta himmeä höttö on yksinkertaisesti huonoa. Hyvistä viime aikojen pop-lauluteksteistä sopii mainita vaikka Samuli Edelmannin laulama Tähtipölyä. Perusideaa varioidaan kauniisti säkeistö säkeistöltä, eikä kuulijan todellakaan tarvitse arpoa mistä on kyse. Laulajana ja myös kuulijana ainakin minulle on tärkeää, että ymmärrän mitä laulan tai kuulen.

Kommentoinut Jaana Turunen 21. helmikuu 2014 09:56

Täältä löytyy muuten juuri näkemämme esityksen alla julkaistu Samuli Harjanteen haastattelu. Hän oli esityksen opiskelijajoukon johtaja Enjolras.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 13. helmikuu 2014 kello 22:30

Maanantaina me Mestralaulajat kokoonnuimme Teijan vetämän alkukauden jälkeen taas Jaanan johdolla. Päivän teemana oli rakkaus. Lauloimme siis pinkistä toivekirjastamme rakkaus-aiheisia kipaleita. Kaikista maailman lauluistahan valtaosa käsittelee juuri rakkautta, joten matskua riittää. Joku kirjailija, en muista kuka, on sanonut että todella tärkeitä aiheita on vain kaksi: rakkaus ja kuolema. Ja näinhän se tietysti on.

Lauluissa rakkaus on useammin onnetonta kuin onnellista – miksihän? Kuolemasta lauletaan vähemmän mutta sitäkin väkevämmin. Ajattelen vaikka Mahlerin Kindertotenlieder -sarjaa tai Musorgskin Kuoleman lauluja ja tansseja. Mutta järisyttävimmän elämyksen minulle antoi teini-iässä kuultu Schubertin Erlkönig. Minulla oli klassista musiikkia harrastava ystävä – itse elin tuolloin vielä täysillä Elvis-kautta. Ystävä lainasi minulle levyn, jolla tuo huima laulu oli. Se iski kerralla tajuun eikä sen vaikutus ole haaltunut. Laulajan esitettävänä on neljä roolia: kertoja, lapsi, isä ja kuumehoureisen lapsen henkeä luokseen houkuttava Keijukaiskuningas. Solistin ja pianistin yhteistyö täydellistää säveltäjän ja runoilijan (Goethe) kiihkeän luomuksen. Etenkin Lied-teematunneilla olleet, kuunnelkaapa tästä: http://youtu.be/5XP5RP6OEJI

Savolaisen Veikko ja minä saimme tervetulleen lisän VIMMA-konsertin treeneihimme. Ne puheosuudet siis. Riitta (Savolainen) tuli meille kuiskaajaksi ja kommentoivaksi korvaksi. Pohdimme yhdessä mitä näillä lauluista poimituilla tekstikatkelmilla tahdomme sanoa ja miten sen sanoisimme. – Ja mistä konserttimme laulut valtaosin kertovatkaan? No, rakkaudesta!

Olen taas puolella korvalla (sananmukaisesti, kun toinen on yhä lakossa) seurannut uutta Voice of Finland -kisaa. Laulajat ovat melkein järjestään teknisesti taitavia, joten huonon laulamisen takia ei ketään pudoteta jatkosta. Onkin jännä seurata, millä perusteilla valmentajat kokelaita valitsevat. Ulkomuoto ei vaikuta, koska koutsit näkevät laulajat vasta kun ovat valintansa tehneet. Ratkaisevaa on se, onko laulajalla persoonallista säteilyä. Tämän valmentajat aistivat kokelaan pelkästä äänestä ja esitystavasta. Kiinnostavia tyyppejä on tulossa kehiin tälläkin kertaa – ans kattoo löytyykö ketään niin valovoimaista kuin toissa kauden kakkonen Jesse Kaikuranta.

Lauantaina Maestra-retkue reissaa Tampereelle katsomaan Les Miserables -musikaalia. Mieli on odotusta täynnä. Ensi viikolla kerron täyttyivätkö odotukset.

Kommentoinut Jaana Turunen 14. helmikuu 2014 10:08

Eiköhän jotain bussiinkin keksitä… Muistutuksena vielä tännekin karaokeilta kuun lopussa. Käy täppäämässä osallistuminen, jos olet tulossa. Näin nähdään, paljonko meitä on ja keitä on tulossa. Virallisempaa ilmoittautumista ei minulle tarvitse tehdä.

Kommentoinut Pia Hakkarainen 14. helmikuu 2014 09:14

Eiköhän oteta bussissa Kuiskaa mulle pihapuu ylimääräiset harjoitukset mennen tullen? 🙂 Siinähän on sopivaa aikaa käyttää hyödyksi edes sanojen muistamiseen.

Scroll to Top