Käyttäjän Marita Jama lähettämä 25. lokakuu 2013 kello 16:39

Syyslomaviikko meni hups vain, nyt jatketaan taas täysillä eteenpäin.

Perjantaina 11.10. minulla kävi supermäihä: sain viimeisen lipun illan Queen-konserttiin Musapirtillä. Laivaston ja Ilmavoimien soittokunnat solistinaan hevilaulaja Jarkko Ahola (Teräsbetoni) esittivät kokoelman Queen-hittejä. Sotilassoittajat univormuissaan ja pitkälettisolisti nahkakuteissaan olivat täräyttävä yhdistelmä. Ja Ahola lauloi komeasti, korkealta ja kovaa melkein kuin itse Freddie Mercury-vainaa. Mahtava konsertti!

Kuoron harjoituksissa tehtiin uusi harjoitus: laulettiin piirissä sanatonta sävelmänpätkää stemmoissa eri tunnetiloja ilmaisten. Tällaisesta minä tykkään! Samalla havainnoitiin, miten tunne vaikuttaa äänen tuottamiseen. Ja sehän vaikuttaa! Kehnointa on, jos ei ole tunnetta ollenkaan – siis ”ei valot päällä”. Turhaan ei Jaana meitä alituiseen kehota sytyttämään niitä valoja…

Kuorossa otettiin joululaulut kehiin, niistä jännittävimpänä vanha latinankielinen Gaudete. Sen keskiaikainen (?) rytmiikka on hurjan kiehtova, jotenkin hypnoottinen. Tykkään!!

Torstaina käynnistyi Laulukoulu 2. Juuri tällaista olen kaivannut, äänenmuodostusta selkeästi selitettynä. Alkaa valjeta erilaiset tavat käyttää ääntä. Nyt tiedostan olevani puhelaulutyyppi; henkäily ja ohuen huilumaisen äänen tuottaminen ovat minulle haastavampia. Vaistomaisesti olen niitäkin kuitenkin käyttänyt.

Torstaina kävin myös leffassa, dokkari Poski poskea vasten käsitteli suomalaista ja argentiinalaista tangoa. Siinä missä suomalainen tangotähti laulaa sankariasenteella, virkaveli Argentiinasta laulaa pidätellyllä tunteella ja karheammin. Erittäin mielenkiintoinen leffa, hauskakin, kun argentiinalaiskolmikko seikkaili Suomen suvessa etsimässä ja ihmettelemässä suomitangoa. – Itse olen vanhemmiten löytänyt tangon hienouden ja alkanut arvostaa sitä todella.

Jaana väläytti mahdollisuutta saada nuottikuvan ymmärtämisen opiskelu jossain muodossa takaisin Maestran viikko-ohjelmaan. Voi toteuta se, por favor! Kaikki me hyötyisimme siitä.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 10. lokakuu 2013 kello 15:55

Niinhän siinä kävi, että laulukurssi jonka vuoksi peruin osallistumiseni Maestran Tallinna-risteilyyn, peruuntui sekin. Viikonloppuna tsiigasin sitten urakalla leffoja Vilimit-festareilla. Ja nyt olen tässä fiilistellyt Jaanan risteilyraporttia ja Eilan tunnelmakuvia. Ei pöllömpi reissu tosiaan!

Laulutaitotunnilla tuli taas muistorakas laulu vastaan: Porque te vas. Aikanaan tämä rytmikäs elokuvasävelmä valloitti koko meidän perheen, pienet tyttäreni lauloivat sitä antaumuksella omatekoisella espanjankielellä. Nyt esiin tullut suomalaisversio ei säväyttänyt. Ehkä sanat ovat yhtä hoopot espanjaksikin, mutta kuulostavat paremmilta kun en ymmärrä niitä.

Iskelmätunnin helmi oli tällä kertaa Portugalin huhtikuu eli Coimbra. Olen käynyt siellä, nähnyt kaupungin vanhan historiallisen yliopiston ja sen upean kirjaston. Coimbra on  fadon ydinaluetta, joskaan tämä laulu ei ole aito fado. Mutta fadon kuningatar Amalia Rodrigues laulaa sen tyylipuhtaasti eläytyen.

Teija yllyttää meitä laulamaan mieluummin täysillä pieleen kuin varovasti oikein. Totta! Täysillä pieleen laulamisesta voi oppia, arasta nyhräämisestä ei kehity mihinkään. Meissä vain on koulun peruina vahva väärin tekemisen kammo. Heittäytyminen kysyy itsensä karaisemista. Mutta purraan hävyltä häntä ja annetaan raikua! Se kannattaa.

Maestran tunneilla olen törmännyt tekijänimeen Juha Tapio – minulle ennestään tuntematon suuruus. Ja sitten heebo paukahti TV-ruutuunkin Sarasvuon talk showssa! Ei kylläkään puhuttu musiikista vaan miehen humanitäärisistä projekteista. Tolkun tyyppi, ja tekee hyviä laulujakin. Melodista pop-iskelmää. – Missä muuten meneekään popin ja iskelmän raja? Sanoisin, että popin tunnistaa nasaaliäänisistä solisteista ja konevoittoisesta instrumentaatiosta, kun taas iskelmää lauletaan aikuisen äänellä elävien soittajien säestäessä oikeilla soittimilla. Mutta raja on häilyvä.

Voitin ennakkoluuloni ja aloin seurata telkusta Vain elämää -ohjelman toista tuotantokautta. Ja hitto soikoon, ohjelmahan on HYVÄ! Kiinnostavat laulajat esittävät kiinnostavia tulkintoja toistensa hiteistä. Hyvin yleisöystävällistä ja viihdyttävää, ja myös musiikillisesti antoisaa. Mainio formaatti, kenen lie keksimä.

Maestralaulajat ry on nyt perustettu ja Vimma-kuoroa odottavat nimenjulkistamisbileet ehkä King’s Crownissa tai joululaulajaisten yhteydessä. Tästä jatketaan eteenpäin vallan vimmatusti, sekä kuoro että yhdistys. Hurraa, hurraa, hurraa, hurraa!

Kommentoinut Jaana Turunen 11. lokakuu 2013 11:42

Vähänkö nopeasti tuli rekisteröimispaperit PRH:sta!!! Viime perjantaina pidettiin perustamiskokous ja tänään kolahti rekisteröimispaperit postiluukusta.

Kommentoinut Hanna Turkki 11. lokakuu 2013 08:55

Aloin seurata Vain elämää -sarjaa heti ensi kaudelta, alunperin siksi että ohjelma on kuvattu kotipitäjässäni Hirvensalmella 🙂 Kaunista seutua, vaikka itse sanonkin… Satulinna on vanha vaivaistalo, kunnalliskoti, vanhainkoti, hoitokoti, millä nimellä milloinkin on kutsuttu. Herkkukartanokin tiloissa on toiminut, ja Satu Silvon hyvinvointikeskus. Ja nyt siis hotellina pienessä eteläsavolaisessa pitäjässä! Mutta itse ohjelma yllätti minutkin, tutuista biiseistä oli tehty yllättäviäkin sovituksia. Uusi kausi ei ole vielä yllättänyt, mutta vastahan se alkoi…

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 3. lokakuu 2013 kello 17:48

Sunnuntaina 22.9. oli Kaupungintalolla konsertti, jota ei parane ohittaa mainitsematta: Italialaisia aarioita, sopraano Talvikki Attila-Pekonen säestäjänään meidän Maestramme Jaana Turunen. Teemana rakkaus eri muodoissaan, musiikkia renessanssista romantiikkaan. Solistin ääni kimalsi kilpaa salin kultaisten kattokruunujen kanssa. Ohjelman puolitaitteessa Jaana piti yleisölle mini-esitelmän kyseisten aikakausien tyyleistä ja säveltäjistä. Erinomainen tietopaketti! – Jaana oli etukäteen sanonut jännittävänsä keikkaa kovasti, mutta mitään siitä ei näkynyt hillityn hallitussa esityksessä. Konsertti oli juhlahetki kaikille meille paikalla olleille.

Sulosoinnuista takaisin lauluharrastajan arkeen: Korkeat äänet ovat minulle edelleen ongelma. Jos onnistunkin Jaanan konstein kirkaisemaan korkean sävelen, se katkeaa lyhyeen kun taskuhuulet singahtavat kiinni kuin paljeovet. Korkean äänen laulaminen pitkään on minulle mahdottomuus. Pitäisi saada neuvotteluyhteys niihin halvatun taskuhuuliin…

Laulutaidossa laulettiin mm. vanhaa aurinkorantaiskelmää Eviva Espanja. Tylsää… Mutta kesken kaiken päähäni pamahti että sehän on paso doblea! Nopea energinen marssirytmi, puuttui vain torvisektio ja yleisön vellovat huudot härkätaisteluareenalla. Sanat kylläkin vetävät toisaalle, turistisaarten ja possujuhlien pariin. Mutta tuntui hauskalta löytää uusi kulma tähän puhkisoitettuun ralliin.

Teijan teematunneilla siirryttiin popista iskelmään. Teija aikoo maistattaa meillä montaa sorttia iskelmiä – hyvä! Nuoruus on seikkailu edusti elegantisti euroviisua vanhoilta hyviltä ajoilta, jolloin esiintyjiä säesti suuri viihdeorkesteri eikä lavalla heilunut sen seitsemää taustalaulajaa ja tanssijaa. Muistojen Bulevardi taas, kaikessa kotimaisuudessaankin, on tyylipuhdas viehkeä ranskalainen musette-valssi. Kolmantena tässä ekassa kattauksessa oli mestari Monosen (minulle) vähemmän tuttu tango Onnen maa. Ja lopuksi kajautettiin vielä italoiskelmän kultavuosilta vauhtibiisi Oli kuu oli ilta eli Tintarella di luna. Ja kylläpä kyllä, taas tuli nuoruus mieleen. Tämän tahdissa jaivattiin niin että tanssikenkien pohjat kipinöi!

Kuopion Maestralaulajat ry perustetaan huomenna perjantaina. Ja kuoron nimeksi uhkaa tulle Vimma – jollei joku viime tingassa keksi jotain vielä päräyttävämpää…?

Kommentoinut Pia Hakkarainen 8. lokakuu 2013 15:36

Kruunu??

Eikös lehdet julkaise aina juttuja uusista kuoroista? 🙂

Kommentoinut Marita Jama 8. lokakuu 2013 15:18

Mahtava slogan, Jaana – sopii käyttää kun kuoromme uusi nimi julkistetaan! Ja kastajaiset passaa olla kummassa vain, joululaulajaisissa tai Kruunussa. Ja kun kuorolla nyt on oikea nimi, voimme myös alkaa nostaa profiiliamme yhtenä Kuopiossa toimivista ja esiintyvistä kuoroista.

Kommentoinut Jaana Turunen 4. lokakuu 2013 17:10

Vimma-kuoro – kuorovimmaa Kuopiosta

Eikös tuossa olisi hyvä slogan? Kastajaiset voidaan pitää, kun vaan sovitaan. Perustimme juuri Kuopion Maestralaulajat ry:n ja perustajat kaipailivat kuohujuomaa senkin kunniaksi. Olen avoin ehdotuksille. Pidetäänkö joululaulajaisten yhteydessä kastajaiset & perustamisjuhlat vai Joulujamien yhteydessä King’s Crownissa (päivä vielä sopimatta)? Vai jossain muussa yhteydessä? Syysloma laulamisesta alkaa viikon päästä, silloin?

Kommentoinut Marita Jama 4. lokakuu 2013 15:21

Vimma-kuoro on paras oikeinkirjoituksellisesti ja muutenkin. Naseva ja selkeä. Koskas pidämme kastajaiset? Olisiko siihen tilaisuus jo ennen joululaulajaisia?

Kommentoinut Jaana Turunen 4. lokakuu 2013 12:18

Hyvä Pia! Eiköhän se ole päätetty, että jatkossa esiinnymme Vimma-kuoro nimellä. Miten muuten oikeinkirjoitus: Vimma kuoro, Vimmakuoro, Vimma-kuoro? Sekakuoro Vimma on ok, mutta kankeampi… Vimma-kuorolla on kova kuorovimma 🙂

Kommentoinut Pia Hakkarainen 4. lokakuu 2013 09:26

Nimihän on loistava kuorollemme monilta osin. Vimma synonyymit:

1.kiihko

2.kiihkeä suuttumus, raivo. esim. Sokea, silmitön vimma. Ryntäsi vihan vimmassa kimppuun. Joutua vihan vimmoihin. Vimmoissaan raivoissaan, kiihkoissaan. Miksi olet minulle niin vimmoissasi siitä asiasta? Paiskoi vimmoissaan ovia.

3.kiihkeä intohimo, halu, ”hinku”. esim. Huvittelu-, keräily-, siivousvimma. Mikä vimma heillä oli ryhtyä moiseen! Yritti epätoivon vimmalla [= epätoivoisesti] hankkia työtä.

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 26. syyskuu 2013 kello 17:00

Taas on Maestra-viikon varrella laulettu ahkeasti uutta ja vanhaa, tuttua ja vieraampaa:

Laulutaidon tunnilla energiat nosti kattoon Verdin hittiaaria La donna é mobile eli tuttavallisesti ”Nainen on mööpeli” oopperasta Rigoletto. Verdi tiesi että sitä kohta hoilaavat Venetsian katupojatkin ja piti nuotit piilossa viime hetkeen ennen kantaesitystä. Ja hittihän siitä tuli koko oopperasta. Oma lemmikkini siitä on suloinen puhkeavan rakkauden aaria Caro nome. Kunnianosoituksenani sille tein yhteen omaan näytelmääni laulun nimeltä Rakas nimi – ja säveltäjä Kaj C. ymmärsi oitis vihjeen ja laittoi introon sitaatin aarian alkutahdeista. Arvatkaa olinko onnesta soikeana kun sen kuulin!

Laulutaidossa otettiin esiin myös venäläisen Vladimir Vysotskin Ystävän laulu. Vysotski oli entisessä Neukkulassa palvottu kulttinäyttelijä ja trubaduuri, jonka monet kielletyt laulut levisivät salaa kansan suussa, niin että kaikki tunsivat ne vaikkei niitä saanut julkisesti missään esittää. Laulu ystävästä ei toki kuulu näihin ”vaarallisiin”. Minulla oli onni nähdä Vysotski  1970-luvulla kahdessa näytelmässä Moskovan legendaarisessa Taganka-teatterissa. Järisyttävä läsnäolo ja ilmaisuvoima – todellinen magneettimies…

Pop-puolella on laulettu mm. Ismo Alangon varhaisempaa tuotantoa. Pop-musiikkia kuuluu ilman muuta tämän teeman piiriin. Lauluun on hellyttävästi kiteytetty nuoruuden idealismi, usko, toivo ja rakkaus. ”Yksinkertaista mutta totta.” Eihän sitä voi liikuttumatta laulaa eikä kuunnella! Levottomat jalat kuvaa sekin nuoruutta ytimeen osuen. Alanko on herkkävaistoinen ajankuvan tallentaja, kokija ja silminnäkijä. Suomirockin ylintä eliittiä.

Yritän sivistää itseäni kuuntelemalla myös kaupallisia radioasemia. Mutta voi itku niiden yksitoikkoisia soittolistoja! Kaikki paahtavat samoja biisejä ja vielä monta kertaa päivässä. Kuka sellaista jaksaa? Miksei kukaan rohkene kilpailla omaperäisyydellä? No siksei, että suuret levy-yhtiöt maksavat ja määräävät. Mutta kuulkaas mogulit, me kuulijat haluamme tulla yllätetyiksi. Yllättäkää siis meidät, tarjotkaa jotain ennalta arvaamatonta, outoudessaan kiehtovaa. Vähän seikkailumieltä pelkän bisneksen sijaan, haloo!!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 20. syyskuu 2013 kello 15:59

Hesarin NYT -liitteessä oli muinoin ylläolevasti otsikoitu kolumni. Koska ytimekäs otsikko sopii tänään minunkin tarkoituksiini, lainaan sitä.

Aluksi kokemus ristiriitatilanteesta oppimisessa: Laulutaidossa laulettiin Pohjolan yötä, joka on ollut kuoromme ohjelmassa. Alttostemma oli minulle harvinaisen hankala oppia, mutta nyt ykkösmelodiaa laulaessa se altto pyrki väkisin esiin. Runttasin sen pois sillä seurauksella, että se todellakin katosi mielestä… Onneksi Jaanan laulamat stemmat ovat kuoron sivuilla tallessa. Sieltä kaivoin biisin esiin ja freesasin muistikuvani. Mitäkö varten? No ihan vain siksi, etten tykkää menettää vaivalla oppimaani. Ja voihan sattua niinkin, että laulu vielä palaisi ohjelmistoomme…?

Löysin kirjaston vaihtohyllystä aarteen: Kirkkokuorolaisen käsikirja vuodelta 1982. Siinä on tietoa, joka pätee kuorolauluun yleensäkin. Äänenmuodostusta, musiikin teorian perusteita, kuorolaulun historiaa ja kuoroteosten rakenteita. Olen vasta selaillut opusta, mutta vakaa aikomus on lukea se läpi. – Tässä yhteydessä myös suurkiitos Jaanalle uudesta Laulutaito-blogista. Ne jutut ovat juuri sitä, mitä himoamme saada tietää!

Käyn silloin tällöin löytöretkellä myös kirjaston musiikkiosastolla. Viimeksi haaviini tarttui kuopiolaisen blueskitaristi Erja Lyytisen konserttitaltiointi ja Kalle ja Jussi Chydeniuksen Isän kädestä -CD. Erja L. on kovan tason tekijä modernin bluesin alalla, ilo kuunnella ja katsellakin. Kajn muusikkopojat puolestaan tekivät omat päivityksensä kimpusta isäukon tunnetuimpia lauluja. Mielenkiintoista! Näihin ei radiokanavilla juuri törmää, valitettavasti.

Tapanani on ottaa omasta levystöstäni aina jotain voimasoittoon. Viime aikoina olen soitellut kahta ääri-erilaista laulumiestä Bob Dylania ja Tom Waitsia. Dylania olen digannut alusta asti, koska hän on yhtä laulujensa kanssa. No, niin on Waitskin – mutta hänen huuruinen känniromantiikkansa ei ole minuun koskaan kolahtanut. Silti tunnen vastahakoista ihailua hänen tinkimättömyyttään kohtaan. Laulut ja esitystapa ovat sellaisia, ettei niitä juuri pysty jäljittelemään toisin kuin Dylania, jolla on perässähiihtäjiä vaikka kuinka. Huippujätkiä kumpikin stara omalla sarallaan.

Kuulkaas, kuorotoverit! Mitä tehdään sen yhdistyksen kanssa? Jos mielimme ottaa tämän tärkeän askelen, on aika pistää toimeksi. Voitaisko pitää perustava kokous seuraavien kuoroharkkojen alussa?

Kommentoinut Jaana Turunen 21. syyskuu 2013 13:36

Kiitos Marita! Tänään sainkin valmiiksi uusimman postauksen taskuhuulista.