Blogi

Viime viikolla laiskamato iski meikäläiseen: En avannut kertaakaan ääntäni, en kabareelaulukansiota enkä Dropbox-treenilinkkiäkään. Se kostautui tiistaina, kun unohtelin etäharjoituksessa sanoja enemmän kuin aikoihin. Karu kokemus ryhdisti minut ja olen ensi tiistaina, kevään viimeisessä treenissämme, varmasti paremmassa terässä. Jos koronapiru ei olisi tullut sotkemaan kevättämme, VIMMAN juhlaesitykset olisivat tulevana viikonloppuna – ja sitten ohi, ja kesän

Uudenmaan eristys purettiin, mutta koko valtakunta jatkaa poteroelämää koronavirusta vältellen. Netin kautta päästään sentään kotipoteron ulkopuolelle, ja valinnanvaraa on vaikka kuinka – kuten Maestran Kaupungintalon yhteislaulajaisten tilalle lanseeraama Lauluhygge. Ensimmäiset virtuaalilaulajaiset pidettiin sunnuntaina ystävyys-teemalla. Esilaulajat, meidän Jaana ja Antti Annola, hoitivat homman nätisti vuorovedolla. Mutta 23 osanottajaa oli minusta aika vähän? No, jospa se oli vain

Lapsuudessani Pitkäperjantait olivat todella pitkiä, kun ei saanut olla kavereiden kanssa eikä tehdä mitään kivaa. Piti vain olla hissuksiin kotona. Tiesin että vietettiin kauan sitten ristinpuulla teloitetun Jeesuksen kuolinpäivää, mutta järkeeni ei oikein mahtunut miksi minunkin piti sitä murehtia. Tänään on taas Pitkäperjantai ja ollaan hissuksiin kotona. Ja pääsiäistä edeltävää paastoa on vietetty joukolla monin

Korona-arestissa tulee kuunnelluksi paljon radiota. Ja tässä yhtenä päivänä minulla kävi tuuri: Yle 1 lähetti pari tuntia putkeen suosikki-viisunikkarini J. Karjalaisen haastatteluja. Niissä oli miehen mietteitä alkaen ekan levyn julkistamisesta myöhempiin vuosiin, maineen yhä kasvaessa. Koreilematon puhetapa ei muuttunut mitenkään, toisaalta myös itsetuntoinen luottamus omiin kykyihin oli läsnä alusta asti. Olen toki tiennyt Jukan bluesmieheksi,