Blogi

Kirjaston musaosastolla käsiini osui Rauli Badding Somerjoen elämäkerta. Sen myötä myös oma Badding-levykokoelmani on noussut kotona voimasoittoon. Menninkäisen näköinen mies lauloi uniikilla äänellään uskottavasti kaikkea rockista humppaan. Mutta Badding oli liian herkkä sielu pop-bisnekseen ja pakeni ujouttaan viinaan, surullisin seurauksin. Monia hyviä artisteja on tullut hänen jälkeensä mutta ei ketään hänen kaltaistaan. Entinen love metal-rokkari Ville

Vilkas musaviikkoni alkoi lauantaina Kuopion kaupunginteatterin uuden lastenmusikaalin Kolme iloista rosvoa merkeissä. Tai eivät he taida sitä musikaaliksi kutsua, mutta minulle se täytti genren perusteet: juttuun kirjoitettu alkuperäismusiikki, laulua ja tanssia livebändin säestyksellä. Ja rusinana pullassa esiintyjiä Kuopion sirkuksesta. Oli muuten mahtava show! Hykerryttävän hauska, vauhdikas ja huolella toteutettu. Erityisesti riemuitsin New Orleans-jazzin ja zydecon

VIMMAN kuorotekniikan tunneilla lauletaan nyt harmonioita: Kolme tai neljä ryhmää laulaa yhtä aikaa kukin omaa annettua säveltään, tarkoituksena pysyä näissä sävelissä mahdollisimman puhtaasti. Kun se onnistuu, yhteissointi on kirkas ja selkeä. Jos vireet huojuvat, sointi on samea ja epämääräinen. Kuorona pyrimme tietenkin ensinmainittuun. Tätä varten harjaannutamme sävelmuistiamme, ”sisäistä kuulemista” joka auttaa tuottamaan oikean sävelen. Sävelmuisti on jännä

Olen spirituaalien oppimisprosessissa edennyt vaiheeseen, jossa laulut alkavat soida päässäni. Iltaisin ennen nukahtamista sisäinen sävelradioni soittaa jotain (mitä milloinkin) biiseistä over and over again. Tämä auttanee myös tekstien mieleen painumista. Sitä mukaa kun laulut käyvät tutummiksi, niiden laulaminen kevenee. Mutta uuden konserttiohjelman oppiminen on aina iso työ. Swing-jatkokurssi alkoi juohevasti. Aluksi kuunneltiin jazzlaulun kuningatar Ella

Jaana julkisti VIMMA 10 vuotta -äänestystuloksen. Kyse on siis juhlakonserttimme teemasta. Voiton ehdokkaista ”Kabaree”, ”Henkilökuvia” ja ”Kaukokaipuu” vei selkeästi ensinmainittu. Ohjelmamme tulee siis koostumaan lähinnä musikaali- ja teatterilauluista, pois lukien hempeät tunnelmabiisit. Kabareetyyli tarkoittaa (ainakin minulle) lauluja, joissa on terää sekä sanoissa että sävelissä. Särmää siis! Joudumme myös tavallaan kilpasille Kuopion kaupunginteatterin kanssa, jonka ensi syksyn musikaali on

Silloin tällöin saamme kuoroharjoituksiin tuuraamaan Rikun eli Richard Nichollsin, Kallaveden kirkon kanttorin. Näin kävi viime tiistainakin. Rikulla on omat metodinsa niin tekniikan kuin kuoronjohdonkin suhteen, ja taas kerran vaihtelu virkisti. Jaakko kulta -laulun avulla houkuteltiin esiin ”pää-ääntä” korkeiden äänien helpottamiseksi. Minulle tämä on vaikeaa eikä muuksi muutu. Tietyn rajan jälkeen ei tule ulos pää- eikä muutakaan ääntä… Mielenkiintoista