Blogi

Viime VIMMA-treeneissä yksi kuorolainen kysyi. kenelle Meri -laulu oikeastaan lauletaan. Siinähän ei puhutella ketään, rannalla olija vain kuvailee tyyntä merta auringonlaskun aikaan. Mutta yleisöesityksessä ”tääll’ yksinäni laulelen” -meininki ei kelpaa. No, mehän tietenkin laulamme kuulijoillemme. Samalla voimme kuvitella seisovamme tyynellä rannalla nauttien maisemasta. Katseen voi tähdätä horisonttiin – eli valo- ja äänikoppiin salin perällä, teatterissa

Olen viime päivät lukenut nautinnolla musiikkitoimittaja Jake Nymanin muistelmia radiovuosiltaan. Vanhana radiolaisena (Äänilevystö 1967-71) saan kirjasta paljon ”ekstraa”, muistoja ryöppyää mieleen. Levystöstä Unioninkadun talosta pääsi Fabbarin puolelle ja studioihin Sävelradion tilojen ja sokkelokäytävien kautta. Varsinaisen työni (uusien levyjen kortistointi) ohessa pääsin toisinaan itsekin studioon tekemään musiikkipakinoita vaihtelevista aiheista. Se oli hauskaa ja jännittävää – erityisen

Vuosi vaihtui ja VIMMA-treenit jatkuvat taas. Urakoin joululomalla kabaree-prujun kahdesti läpi, vaikka vähän kehtuutti. Mutta kyllä kannatti, sillä ahkeroinnin ansiosta lauloin kevään aloitusharkoissa ulkoa koko setin. Puheosuudet luettiin myös, samalla arvioiden jutun kokonaiskestoa. Koreografi-Seremoniamestarimme Harriet Jeffery oli myös paikalla ja luki ja lauloi osuutensa. Tästä alkaa loppukiri, valmistautuminen siihen että tämä show toden totta esitetään

Tarkistin asian – ja kyllä, olen aiemminkin käyttänyt blogissani otsikkoa ”Joulun odotuksessa”. Siispä tämä on ”osa 2”. Se aiempi oli joulukuussa 2010. Viime torstaina vietettiin Musiikkikeskuksella Ludwig van Beethovenin 9. sinfonian 200-vuotisjuhlaa. Tupa oli laitojaan myöten täynnä – myös ”piippuhylly”, jonne sain paikan viikkoa ennen konserttia. Pilettiä ostaessa harmittelin, mutta sieltä ylhäältä näki ja kuuli

Oltuani 2 viikkoa poissa VIMMA-kuoron kabareeharjoituksista olen vieläkin vähän pihalla. Jo opittu haalistuu äkkiä ja tulee jotenkin hölmö olo. Kun yö saapuu Pariisiin -laulun uu-uu-stemma on aivan kuin ”never heard”, vaikka olihan sekin mukana 2020. Ehkä sanaton sävelkulku painuu mieleen huonommin kuin tekstin kera? Nyt on joka tapauksessa kaikki kabareelaulut otettu esiin ja keväällä alkavat

Ehei – en nyt muistele ensimmäistä keikkaani VIMMA-kuoron kanssa, vaan kerron jotain tuoreempaa… Mutta aluksi: Vietin juuri kaksi viikkoa ilman radiota, tv:tä ja musiikkia. Ohjelmaa aamusta iltaan tarjosivat kaksi lapsenlasta, eskarilainen ja juuri kävelemään oppinut taapero. Ääntä riitti ja välillä vimmaakin, muksut kun ovat aika eläväisiä. Mutta paasto täysin ilman mekaanisia kuva- ja äänilähteitä oli