Blogi

TV:n Tanssii tähtien kanssa ei ole lauluohjelma – paitsi laulusolistiensa Johanna Förstin ja Sami Pitkämön osalta. Molemmat ovat tuhattaitureita, joilta luontuu mikä tyylilaji ja äänenkäyttötapa tahansa. Silti he eivät ole suuren yleisön lemmikkejä kuten eturivin poplaulajat. Ennen tanssiohjelmaa minäkään en tiennyt näistä kahdesta mitään. Suosittu tanssishow on nostanut heidät valokeilaan, mutta popparit ajavat yhä ohi kansansuosiossa.

Kuopion kaupunginteatterissa esitetään tosipohjaista näytelmää nimeltä Suurenmoista! Florence Foster Jenkinsistä, rikkaasta naisesta joka rakasti laulamista mutta ei osannut laulaa. Näyttelijältä rooli edellyttää taitoa laulaa ”oikein väärin”. Parodian puolelle ei saa luiskahtaa, sillä tarkoitus ei ole pilkata vilpitöntä Florencea, joka konsertoi nuotin vierestä täysin sydämin. Virpi Rautsiala teki roolin suurenmoisesti ja tuhosi loppuhuipennuksena Mozartin Yön kuningattaren

Eilen (lauantaina 10.11.) oli Jynkän koululla Sulasolin järjestämä kuorokoulutus klo 10-14. Osallistujia oli hyvä joukko lähiseudun kuoroista. Kouluttajana meidän Maestra-Jaanamme, joka vei ohjelman läpi erittäin tehokkaasti aikataulussa pysyen. Saimme maistella kuorolaulun eri tyylejä: keskiaika, barokki, romantiikka, pop, etno, gospel, jazz… Lauloimme esimerkkipätkiä kustakin tyylilajista niiden tyypillisyyksiin keskittyen. Tuntui komealta laulaa osana näin isoa kuoroa – etenkin miesäänet,

Anton Tshehovilla on novelli Oopperasta palattua, joka kuvaa nuoren tytön romanttista hurmiota oopperaelämyksen jälkeen. Itse en  ole enää ihan nuori enkä järin romanttinenkaan, mutta hurmioon minut sai eilen Musapirtillä näkemäni Iiro Rantalan ja Minna Lindgrenin ooppera Pikaparantola. Se on moderni teos, mutta Rantalan musiikki on helposti lähestyttävää ja Lindgrenin libretto älykkään huumorin riemujuhlaa. Säveltäjä hyödyntää

Lomaviikolla olin Ricky-Tick Big Bandin & Julkisen Sanan konsertissa – ja kylläpä maistui! Valtteri Laurel Pöyhösen johtama jazzorkesteri ja räppitrio Karri ”Paleface” Miettinen, Lasse ”Redrama” Mellberg ja Tommy Lindgren ovat äkkiseltään aivan eri paria – mutta ei, ne pelaavat yhteen loistavasti. Tulos on herkullinen kombo svengaavaa puhallinjazzia ja millilleen rytmitettyä räp-nakutusta. Räppitrio tulittaa kuin konekivääri,

Aiemmin sotkin autuaasti nykypopin Evelinat ja Ellinoorat – mutta en enää, ainakaan näitä kahta, katsottuani tv:n Vain elämää -ohjelman uusinta kautta. Kyseiset nuoret mimmit ovat osaavia biisintekijöitä ja esiintyjiä. Mutta he eivät tee biisejään minulle vaan omalle sukupolvelleen, kuten kaikki kollegansa kautta aikojen. Tunnustan heidän taitonsa, mutta heidän maailmansa ei ole minun. Ja näinhän pitää ollakin.