Blogi

Huomasin juuri, että olen aiemmin käyttänyt Paketissa-otsikkoa kahdesti, 11.12.18 ja 4.12.22. Tämä on siis osa 3! VIMMA-kuoron lauantainen Kaikki tahtoo rakastaa -konsertti on nyt paketissa! Onnistuimme sekä taidollisesti että taloudellisesti, minkä ansiosta selvisimme kuiville Musiikkikeskuksen vuokrasta, bändin palkoista ynnä muista menoista. Yleisöä oli mukavasti, ja sehän tietenkin innoitti kuoron antamaan parastaan. Olihan se toki jännittävääkin:

Olipa jännää VIMMAN treeneissä eilen! Bändi tuli mukaan, nuo mainiot miehet Hannu Hiltula (piano), Kari Kalliokoski (kitarat), Jarmo Hiekkala (basso) ja Timo Kämäräinen (rummut). Käytiin ohjelma läpi biisi biisiltä ja draamakohtaukset myös. Jaana vapautui nyt varsinaiseen hommaansa eli kuoroa johtamaan. Siinä työtä riittääkin, kun pitää antaa meille erilaisia aloitus-, volyymin vaihtelu- ynnä muita merkkejä ja

VIMMAN viime läpimenotreenistä on meitä varten taas videotallenne pilvessä. Sitä voimme tutkailla ja puntaroida miten treeni meni. Jaana on peräänkuuluttanut eloa ja liikettä kuoron riveihin, ettemme vain jökötä paikoillamme kuin suolapatsaat. Saa reagoida, saa elää mukana tunnelmissa ja käyttää kehollista ilmaisua. Päätin omalta osaltani kokeilla, miten paljon rivissä voi heilua ja elehtiä. Tarkoitushan on elävöittää

Helsingin viikonloppureissuni ei ollut varsinaisesti musiikkimatka, mutta yksi säväyttävä musiikkielämys siihen sisältyi: Kansallisteatterissa, Pohjantähti-trilogiasta tehdyn näyttämöteoksen lopussa koko ensemble lauloi kauniin sovituksen Täällä pohjantähden alla -laulusta. Tuo kuoroesitys kruunasi koko hienon ja vaikuttavan teatteriesityksen. Tuttu laulu, johon monilla meistä suomalaisista on tunneside, puhutteli uudessa yhteydessä ja uudella tavoin esitettynä. Musiikin voima! Aika rientää vinhasti kohti

Tällä kertaa otsikko ei viittaa käskyyn laskea aseet sodassa, vaan antautumiseen sille mitä esität, kun esiinnyt. Jos esimerkiksi laulat kuorossa ja ohjelma koostuu lauluista, joiden tunnelma ja tyyli vaihtelee. Jokaisen laulun kohdalla täytyy punnita mistä se faktisesti kertoo ja mikä sen tunneviritys on. Itsestään selvää? Tietenkin! Ja silti Maestra Jaanan täytyy yhtenään muistuttaa meitä VIMMA-kuorolaisia

Elvis Aaron Presley oli hitonmoinen laulaja ja esiintyjä, vielä Vegas-kautensa alussakin. Tämä ilmenee loistokkaasti Baz Luhrmannin uudessa dokumenttileffassa, jonka materiaalina ovat kadonneiksi luullut konsertti- ja haastattelutaltioinnit. Pitihän se raina käydä Kuvakukossa katsomassa! Ja vaikka Las Vegas-Elvis ei ole ”minun” Elvikseni, pakko myöntää että hyvin äijä veti, oli vielä sähäkässä kunnossa ja johti suvereenisti orkesteriaan ja