Blogi

VIMMAN viime läpimenotreenistä on meitä varten taas videotallenne pilvessä. Sitä voimme tutkailla ja puntaroida miten treeni meni. Jaana on peräänkuuluttanut eloa ja liikettä kuoron riveihin, ettemme vain jökötä paikoillamme kuin suolapatsaat. Saa reagoida, saa elää mukana tunnelmissa ja käyttää kehollista ilmaisua. Päätin omalta osaltani kokeilla, miten paljon rivissä voi heilua ja elehtiä. Tarkoitushan on elävöittää

Helsingin viikonloppureissuni ei ollut varsinaisesti musiikkimatka, mutta yksi säväyttävä musiikkielämys siihen sisältyi: Kansallisteatterissa, Pohjantähti-trilogiasta tehdyn näyttämöteoksen lopussa koko ensemble lauloi kauniin sovituksen Täällä pohjantähden alla -laulusta. Tuo kuoroesitys kruunasi koko hienon ja vaikuttavan teatteriesityksen. Tuttu laulu, johon monilla meistä suomalaisista on tunneside, puhutteli uudessa yhteydessä ja uudella tavoin esitettynä. Musiikin voima! Aika rientää vinhasti kohti

Tällä kertaa otsikko ei viittaa käskyyn laskea aseet sodassa, vaan antautumiseen sille mitä esität, kun esiinnyt. Jos esimerkiksi laulat kuorossa ja ohjelma koostuu lauluista, joiden tunnelma ja tyyli vaihtelee. Jokaisen laulun kohdalla täytyy punnita mistä se faktisesti kertoo ja mikä sen tunneviritys on. Itsestään selvää? Tietenkin! Ja silti Maestra Jaanan täytyy yhtenään muistuttaa meitä VIMMA-kuorolaisia

Elvis Aaron Presley oli hitonmoinen laulaja ja esiintyjä, vielä Vegas-kautensa alussakin. Tämä ilmenee loistokkaasti Baz Luhrmannin uudessa dokumenttileffassa, jonka materiaalina ovat kadonneiksi luullut konsertti- ja haastattelutaltioinnit. Pitihän se raina käydä Kuvakukossa katsomassa! Ja vaikka Las Vegas-Elvis ei ole ”minun” Elvikseni, pakko myöntää että hyvin äijä veti, oli vielä sähäkässä kunnossa ja johti suvereenisti orkesteriaan ja

On useita tapoja auttaa muistia, kun on tarpeen muistaa. Esimerkiksi kun täytyy opetella ulkoa laulujen sanoja… Minulle hyvin toimiva tapa on kirjoittaa laulutekstit käsin erillisille papereille. Niitä sitten jauhan hitaasti pari riviä kerrallaan kuin mantraa. Samalla painan mieleen miten laulun tarina menee, mitä siinä tapahtuu. Tässä vaiheessa kuvaan astuu vaikeus, että muistan asian mutten tarkkaa

Yllätävä vastoinkäyminen on kohdannut minua uutta VIMMA-ohjelmaa harjoitellessa: En handlaa Kaksi puuta -laulua. Osasin sen vuonna 2014, jolloin se oli meidän Pihapuu -ohjelmassamme! Mutta nyt… En saa kiinni alttojen aloituksesta ”Ja me nauramme – -” enkä pysy stemmojen ajoituksissa. Aina inasen edellä tai jäljessä. Yritykset laulaa sopraano- tai pianoäänityksen kanssa menevät metsään. En ymmärrä! Tässä