Blogi

Olen kuunnellut jazzia 60-luvun radiovuosistani alkaen ja, uskallan sanoa, imenyt sen sykkeen sisääni. En voi kuunnella jazzia (tai muutakaan rytmimusiikkia) ilman että jalka alkaa naputtaa ja koko keho elää mukana. Ella Fitzgerald on lajissaan ylivertainen, miehistä diggaan Sammy Davis Junioria, joka tosin on enemmän American Songbook- kuin varsinainen jazzlaulaja.  Ääni hänellä on loisteliaampi kuin Ratpack-kamullaan

Alkuviikosta meidät Charles Aznavourin ihailijat tavoitti suruviesti: Ranskalaisen chansonin yksi suurimmista mestareista on kuollut 94 vuoden iässä. Pieni armenialaistaustainen mies teki suuria lauluja ja esitti niitä suurella sydämellä. Ja ääni – sehän oli aivan ainutlaatuinen. Muistokappaleeksi valitsen Aznavourin laulun Hier encore (”Vielä eilen”), jonka monet ehkä tuntevat paremmin suomen- tai englanninkielisinä versioina. Ne eivät, niin

Vanha tuttumme Riku eli Kallaveden kirkon kanttori Richard Nicholls piti tekniikkatunnin ja VIMMA-treenit Jaanan sijasta. Tekniikassa hiottiin omassa stemmassa pysymistä kolmeksi ryhmäksi jakautuneina. Materiaalina meille ennalta tuntematon spirituaali. Kuorolaulajillehan vahva ja varma stemmalaulu on ydintaito, jota ei koskaan voi treenata liikaa. VIMMA-harkoissa työstettiin uusia spirituaalejamme, kutakin stemmaa vuorollaan rauhassa läpikäyden, niin monta kertaa kuin oli tarpeen, vaikeita kohtia

Meillä kaikilla on lempilaulumme ja myös inhokkilaulut, joiden kuuleminen nostaa niskavillat pystyyn. Saati että joutuisi laulamaan inholauluaan! Minulle ja reaktioista päätellen parille muullekin kävi näin maanantain Maestratunnilla, kun eteen lyötiin Suomen euroviisu Lapponia vuodelta 1977. Teennäinen tekele, tökerö ”Lappi-mainos”. Juuri Lapissa käyneenä tämä ällötti entistäkin pahemmin. Mutta laulettiin, koska se kuului ohjelmaan. Mitä lie ammattilaiset ajatelleet tätä kyhätessään?

Maestralaulajat aloitti maanantaina virkeästi tutussa Steinerkoulun musaluokassa tutulla porukalla. Kirjasta löytyy mukavan monipuolista laulettavaa. Tyylilajeihin ja ilmaisuun ei perehdytä pitkällisesti, mutta taitava vetäjämme Teija saa lyhyessäkin ajassa oleelliset asiat esiin. Tästä minä pidän! VIMMAN uudet spiritualit tuntuvat hyviltä laulaa. Sävelmät ovat yksinkertaisia ja harmoniat luonnollisia, sellaisia jotka tarttuvat nätisti korvaan. Jaana toteuttaa lupauksensa, jonka mukaan

Reissu on nyt heitetty ja VIMMA-poppoo jälleen kotona. Pääasia eli esiintymiset Sodankylän kirkossa, hotelli Luostotunturissa ja Luontokeskus Naavassa hoituivat kunnialla ja yleisöäkin oli. Allekirjoittanutta tosin kiusasi mystinen yskäongelma, joka toistui joka konsertissa, aina eri laulun kohdalla. Taistelu yskää vastaan lukkiutti koko kropan ja vei äänen – vapisin vain, haukoin henkeä ja auoin suutani yrittäen näyttää kuin laulaisin.